Heips, oon edelleen hengissä, vaikken ookaa avautunu täällä
hetkeen. Tosin tuntu kyl et kävin lähellä kuolemaa kun nous reilu viikko sit
hullu kuumetauti. Oli viel pakko olla sinä päivän 8 tuntii koululla kun vikal tunnil
oli esitelmä. Mut selvisin jollain ihmeellä ja yhen fanitytön tarjoamil Panadoleil. Kotia päästyy nukuin kuumehuuruis 16h, sen jälkee
alko vähitellen helpottaa. Mut siin jäi sit kaikki kiva tekemättä
viikonlopulta. Keskiviikkoon mennes olin kuitenki parantunu ja olihan se
lähettävä juhlistamaan ekan ja vikan tentin loppua. Se oliki sit semmonen
reissu että.. Mulle tulee todella harvoin blackoutteja, mutta tää oli yks niistä
poikkeuskerroista. Ei ollu ehkä paras vetää tyhjään mahaan ja olis tietty voinu
jättää Arenan free flowilla käynnin väliin jos ois tienny et pian löytyy
kavereita joil oli ehtymätön varasto vodkaa, redbullia sekä kaikenlaisii
shotteja (kuulemma. Jossain shottien välissä pimenee mun muistikuvat). Kuulemma tequilaaki oli ilmestyny ja vaikkei O ollu varma et olinko
sitä ottanu nii tiiän kyl itteni sen verran hyvin et varmaan olin ekana
jonossa. Mut päästiinpä Atticas yhelle vip-puolelle mihin ei aikasemmin oltu
osattu luikerrella. Nyt saatiin ihan rannekkeetki. No mut ilmeisest baarissa en
mitenkää erityisemmin nolannu itteäni. Pihalla sit… No, ilmeisest näyttelin vaan kaikille keskaria, mikä nauratti kyl jälkikäteen koska mistä lähtien mä oon
ollu angry drunk?? Aina on känniveera tähän asti saanu hyvää palautetta.
Ilmeisesti joku raja tuli ylitettyy nyt. Sit O oli menny selittää joillekii et
ollaan venäläisiä ja mä olin kans ilmestyny siihen ja ruvennu iteki venäjäks höpöttelee. Mä en ees tienny osaavani venäjää! Mut mitäpä sitä ei kännissä sujuvasti
osais. O jossain vaihees jätti mut ja läks käymään mäkissä, sil välil mä tein
katoamistempun, mut onneks kännykän avul O sit löys mut. Sit piti vähän
oksennella ja tietty näyttelin kaikille keskaria. Silti kuulemma koko aika yritti
miehet tulla juttelee, on kyl epätoivost väkee aamuöisin liikkeellä. No mut O
piti huolta ja sai meille taksin ja päästiin kotia ihan onnellisesti. Ainoo
vaan mikä harmittaa et sen reissun jälkeen ei oo löytyny mun rannekelloa.
Varmaan vaihoin sen viinaan tai heitin jotakuta päähän. Tykkäsin siitä
hirveesti, nyt surettaa. Ei pitäis kiintyä tavaroihin niin paljoa. Eikä pitäis
juoda itteään tuohon kuntoon. No mutta hymps. Näitä sattuu. Parhaimmilleki.
Perjantain sit vuorostaan piti lähtee juhlii lomanalkua, ja
kun olin jo päättäny ettei keskiviikolle voi ku nauraa eikä sitä tarvi hävetä
niin.. Siin ku nautiskellaa terassil Heinekeneita ja superhyvää pitsaamme nii jotkuu miamilaiset miehet tulee kettuilee että tunnistetaan sut
keskiviikolta, olit vähän huonossa kunnossa.. Tietty yritin tosi vakuuttavasti
kieltää olleeni missään liikentees sillon, mut ei vissii menny läpi. Ne kans
mainitsi et olin keskisormea näytelly kaikille, paitsi kuulemma en niille. No,
korjasin sen asian sit jälkikäteen. Ei mut meil oli ihan ystävällismielistä
läpänheittoa siinä. Silti vähän kyllä hävetti kieltämättä :D Onneks huomen
lähetää maanpakoon nii ehkä sit kolmen viikon pääst kukaan enää muista mua.
Perjantai oli kyl hauska ilta, mentii ekaa kertaa Cuba Libreen mikä on semmoi
pien baari jos on kans tanssilattia ja siel oli ihan mahtava meininki! Huippu
livebändi soitti kaikkee latinomusasta Elvikseen ja ah oli hienoo. Se on yks
uus lempparipaikka. Siel sit kuitenkii tavattii yks jenkki ja hollantilaismies,
joiden VIPpejen avul päästiin Pump roomiin, joka oli kans uus klubituttavuus.
Sielläki livebändi jos oli hurmaava transu laulamassa. Ne soitti mm. Sex on
fire’in, tykkäsin. Ai nii ja tää jenkkimies vaikutti oikeest kivalta tyypiltä
pitkäst aikaa. Faith in men restored. Not. Selvis meinaa loppuillast et sil onkii
vaimo kotona (ja koti siis Singapores). No mut voin kertoo et sen
käyttäytyminen oli kaukan siitä et sil ois vaimo ollu. Eikä sormustaka näkyny.
Oli viel kovast viemässä mua lounaalle ym. Mä se aina löydän nää helmet. Et eka oikee varteenotettava treffikutsu pitkäst aikaa tuli varatult mieheltä. Miten en oo ees yllättyny. Jatkuvast tuntuu enemmän ja
enemmän silt et mun kohtalona on ikisinkkuus. Täytynee hyväksyä.
Mut ah, huomen pääsee pois täältä ja mein upee matka
starttaa! Yritän päivitellä reissun aikana et mihin seikkailuihin ittemme
saadaan. Mä vaan niin ootan niit hiekkarantoja ja et pääsee uimaan mereen ja
ruskettumaan eikä sada joka fakin päivä ja saadaan oma hotellihuone mis ei oo samois
tilois hulluja kiinalaisia. Eikä tarvi syödä hostellin muonia kolmeen viikkoon!!
Ollaan ihan innoissamme. Ja alkoholi on halpaa ja voi kerrankii Ite maksaa
juomistaan! Vähänkö aikoo olla rikas olo. Mitenköhän sitä saa nukuttua ku niin
meinaa jänskättää. Eikä tarvii ajatella kouluhommia eikä mitää muutakaa. Kolme
viikkoo täyttä lomailua. Upeeta. Helvetin upeeta. Sit vaan toivotaan et kaik
menee hyvin eikä kumpikaan vedä blackoutteja Bangkokin kaduilla, siel ei ehkä
oo ihan niin turvallista. Ja Bangkokis nään luokkakaveria jee! Mut viis yötä
Krabilla tosiaan ensiks. Bring it on, beach.
