Paska reissu mut tulipahan tehtyy. Osa 1: Krabi

Haha paitsi että oli oikeest hemmetin huikee reissu! Tosta vaan tuli etenkii loppua kohden meijän slogani, lähinnä koska yks jenkkimies jatkuvast dissas meijän matkasuunnitelmaa. Meist se oli kyl just hyvä. Ja se oli kuitenkii huippu tyyppi, ihan niinku monet monet muut huiput tyypit joita tavattii noina kolmena viikkona. Olis ehkä pitäny jo aikasemmin päivitellä jotain, edes sen että oon edelleen elossa. Mut ei vaan tehny mieli matkan aikan avata konetta ellei ollu aivan pakko. Ja kotiin päästyä on ollu aika hektistä, oli noi synttäritkii tossa.. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt meinaan kuitenkii kertoa jonkuunäkösen lyhennelmän noista viikoista. Tuskin saan tunnelmia välitettyä ees sinne päin, mutta yritän kuitenkii. Ja kuvia meinaan iloksenne tunkea lähes joka väliin, alkaen tästä!

Matkavalmiina! 

10.12. tosiaan otettiin taksi Changille, joka onkii muuten aika siisti mesta lentokentäks. Löyty mm. pienmuotonen leffateatteri jossa sil hetkel pyöri Shanghai Noon. Vai sittenkii Night. Kuitenkii se jossa Jackie Chan ja Owen Wilson vetää kännit kylpyammeessa. Sit kans vähän pelailin Prince of Persiaa tietokoneella, olin aika luontainen lahjakkuus. Not. Sain mä sen jäbän kuitenkii jotain tankotanssiliikettä tekemään pylvään ympäri. Saatoin myös ymmärtää pelin idean väärin. Ja sit siel oli tietty perus sisätilapuutarhaa, kuten alta näkyy. (Kallista päätä vasemmalle)

Matka suuntas Changilta Thaimaan Krabin kentälle, josta saatiin kyyti meijän hotellille Ao Nangiin. Srisuksant Resort nimeltään, oikeen mukava mutta selkeesti liikaaki suomalaiseen makuun kun siellä majottu aivan liikaa tätä kalpeeta kansaa! Eikä vaan siellä, vaan koko ajan Krabilla tuli suomalaisia vastaan, joka nurkan ja palmun takaa. Oli vähintäänki häiritsevää. Ei puhuttu yksillekään. Ah tätä suomalaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta :D Seki oli häiritsevää kun kauppiaat rupes huutelee suomeks vaikkei ne ees kuullu meijän sitä puhuvan. Tajusin siis kauhukseni näyttäväniki perussuomalaiselta. Sanottii kyl monest olevamme Singaporesta kun ne kävi huutelee. Ei tarvinnu aineka kuunnella perus ”Heihei mitä kyylyy östa östa kaynis tyttö!” En ees halunnu ostaa tyttöä, edes kaunista semmosta.

Hotellin edusta. Jättipöllöjä.

Yks parista resortin altaasta.

Mutta ah tykkäsin kyl Ao Nangista kaikista muista turisteista huolimatta. Niin rento mesta ja oli ihanaa ku ei ollu huolen häivää. Sitä vaan halvalla syötiin ja juotiin ja tosiaanki (viimestää) iltasin juotiin ja jo ekan illan jälkeen meil oli pari vakiobaaria jossa henkilökunta tuns meijät ja aina otti onnessaan taas seuraavan kerran vastaan. Viidessä päivässäkii saa näköjään ittensä aika hyvin tunnetuks, vaikkei mitään ihmeellistä tehtykää, perus reivaukset livebändien kanssa ja sellasta. Silti kaikki mulle randomit ihmiset moikkaili, vaikken niitä ite tunnistanu. Mut tähän oon kyl tottunu ympäri maailmaa, tai ehkä en sittenkää ku vieläki jaksan ihmetellä. Kauheen ystävällisiä oli kyl paikalliset! Oli todellaki onnelliset viis päivää. 

       Mutta mitäs kaikkea niihin mahtukaan, syömisen, juomisen, chillauksen ja reivauksen lomassa. Ehkä muistatte vielä kuinka innoissani olin biitsille menosta ennen matkaa. Nooh heti ekana päivänä suunnatti sit tietty meijän lähibiitsille, ja reissuhan meni siis aivan putkeen. Tai sitten ei. Ensinnäkii se hiekka vaan vilis semmosten miljoonien valkosten minirapujen ansiosta, O ei ees uskaltanu tulla meren puolelle! Ite kuitenkii uhmasin pikkujäbiä ja juoksin epäilemättä tyylikkäästi klassisella Baywatch-juoksulla niitten ylitse enkä suinkaan poukkoillu sinne ja tänne lähes kiljuen muiden rantaihmisten riemuksi. Ja ehkä kuitenki olis ollu parempi jos en olis mereen asti päässy, koska uinpa sitten komiasti jotain kivirytäkköä päin ja eihän siinä sit ku polvi auki ja verta vuotavana takas rannalle. Ei sentää mitään nii vakavaa ku sen jo melkein surullisenkuuluisan pyöräilyonnettomuuden jälkeen. Mut siis oikeesti. Mistä lähtien mulle käy aina näin?? Ja vieläpä selvin päin tällä kertaa. No jaa, arvet kertoo elämästä. Ja ehkä nääki joskus katoaa, huomasin just että mun 3 vuoden takanen snorklaus/koralliarpi on hävinny. Alkaa kyl tuntua että mä en oo mikään meri-ihminen, tai ainekaan ehkei mun pitäis olla kosketuksissa sen kanssa. Ihailen vaan rannalta. Jos ei oo liikaa rapueliöitä. Tässä kuitenkii parit biitsikuvat lähirannalta, eikös oo ihan nätskää.

Myrsky lähestyy, minä tuolla sohin tukkaani

Myrskyn jälkeen...

...On pouta sää.

Saatto jopa olla kaikki nuo eri päiviltä. Sen kuitenki tiiän että maanantai kun oli meijän eka matkapäivä nii keskiviikkona O tahto kiivetä jollekii helvetin vuorelle temppeliä kattomaan. Nähtävyys nimeltään Tiger  Cave. Voin kertoo et ei pystytty sen jälkeen melkeen viikkoon kävelee normaalisti kun oli reidet ja pohkeet semmoses kunnossa. Mutta sinne me tosiaan kiivettiin ja näkihän sieltä hienoja maisemia ja sain vasaralla hakata kellojakii niin että raiku. Paluumatkal alas apinat kyl heitteli mua kivillä, little fuckers. Ei muita, vaan mua. Me vaan ei ilmeisesti tulla toimeen. Simpanssit ja semmoset on kyl edelleen jees. Kunnes nekii jossain päättää vandalisoida mua. Ai nii tulipa tuona päivänä jotain uuttaa ja jännittävääki koettua, matkustin muuten ekaa kertaa skootterin kyydissä :'D Jep en siis ees ajanu sitä ite, mut en vaan elämässäni aikasemmin ollu ollu ees kyydissä. Vielä ku pääsis oikeen moottoripyörän selkään... No mutta siis otettiin näil pyöril kyydit sinne vuoren juurelle sen jälkeen kun bussi jätti meijät 2 kilsan päähän siitä, vaikka vasta oltiin puhuttu kuinka ei sit aiota mennä semmosten kyytiin kun niin vaarallisia ovat.. Ja niin kyllä olikii! Mun kuskin eteen nimittäin jolkutti ItsemurhaKukko!! Se ihan tarkotuksel yritti jäädä alle ja mä jo pelkäsin meijän kaikkien turvallisuuden puolesta, ja eihän mulla ollu ees kypärää. En siis muuten nykyään tykkää kukoistakaan. Se tunne vaan kasvo matkan edetessä kun ne välil kieku läpi yön sillon ku tahto nukkua. Täysin harhaluulo että ne muka vaan aamuviideltä herättäis. Myös sillon, mutta ei pelkästään.

Tässä kuitenkii kuvia tuolta reissulta, taas pahottelen että tää kääntää ne sivuttain ja mä En Vaan Osaa.

"1,237 steps to top mountain"

Taivallus alko ihan onnellisesti...

Viimestää keskivaiheilla meinas epätoivo iskeä...

Mutta lopussa oltiin kukkulan kuninkaita.

Sit piti vielä tietysti laskeutua alas eikä siinä vielä kaikki, vaan meillä ei ollu mitään tietoa kuinka päästä takas kotia eli Ao Nangiin. Joku mies tarjos kyytiä mutta sillä oli rip off hinnat. Kaks eurooppalaist jätkää tarjos skootterikyytiä, harmi vaan että niillä oli vaan yks menopeli.. Ja lain mukaan sellasel saa ajaa vaan max kolme kerrallaa ja muutenka ei tehny mieli kuolla sinä päivänä. Hetki siinä sit ihmeteltiin kunnes päätettii et fuck it, lähetään vaan kävelee. Ja se matkahan oli semmonen et autollakii menee vähintään se puol tuntia, tod.näk. enemmän. Ja myö tytöt lähettii kävelee, ihan niinku toi vuorikiipeily ois ollu vasta alkulämmittelyä. Kieltämättä ihan hauskaa oli, herätettiin ehkä pikkasen huomiota ja linnutki vislaili perään, mut nähtiin esim. ohimennen pikkupoikien thai boxing -tuntia ja ilosesti vilkuteltiin puolin ja toisin. Pari autoo kysy et halutaanko kyytiä mut olis pitäny maksaa aika paljon, ja muutenkii ei ehkä kaikkein turvallisin vaihtoehto. Mut sit tapahtu semmonen ihme et yks turistiryhmä tunnisti meijät sieltä vuorelta ja poimi kyytiinsä epäilemättä suuresta säälistä ja lupasivat viedä ilmatteks kotia. Ja niin tekivätkii. Kyl kaikki aina jotenkii järjestyy :)

Sithän piti illalla tän koettelemuksen jälkeen tietysti lähtee juomaan, se oli ehkä ainoo ajatus millä jaksoin sinne ylös asti kivuta kun tiesin et sit myöhemmin oottaa palkinto. Meijän kotinurkilla oli muuten tämmönen Take away -baaritiski et siitä sit aina välil käytii ostaa matkaevästä. Ja halvalla läks!

Joka tapaukses sillon keskiviikkoiltana tuli sit mm. tilattuu ämpärillinen viski-redbullia ja vedin parit ilmaistequilat putkeen ja mitähän muuta kivaa. Hauskaa oli, mutta piiiikkasen ehkä kadutti seuraavana päivänä kun piti ennen ysiä olla valmiina lähtemään Phi Phi saarelle ym. seikkailemaan turistiryhmän kanssa. Ei hitto sitä darraa, tasasella maallaki ois ollu tarpeeks helvettiä mutta että sitten veneessä.... Ekat 3,5-4 tuntia meni siinä että keskitin kaikki voimani siihen etten oksentais. Yhes vaiheessa pysähyttiin snorklailee, johon en kyllä ite osallistunu. Menin kuitenkii veteen lillumaan ku aattelin et siel ehkä on vähän helpompi olo. Ja siinä sit koin yhen elämäni pahimmista oksennan vaiko en -taisteluistani. Ja tosiaan siellä snorklaajien keskellä. Miettikääpä jos se laatta ois sit lopulta lentäny, ja ne snorklaajaparat ois uinu suoraan siihen.... No, olispa ilmestyny enempi kaloja herkkuaterialle. Phuhhuh. Mutta ilokseni voin sanoa että sen taiston voitin minä. Sen jälkeen vähitellen alko olo helpottua. Vähitellen. Ja pysty oikeesti jopa nauttimaan siitä ympäristöstä. Käytiin mm. The Beach -leffan maisemissa.Nyt vaan oli ihan liikaa porukkaa paikalla ja se vei aika paljon sitä hohtoa. Mutta hei silti. Olihan ne aika upeita näkyjä. Tässä vähän todistusaineistoa:

Siinä lilluu darra-minä.

Ai nii ja meijän tour guide oli aivan mahtava jonkii asteinen lady boy. Upee tyyppi, oli oikeesti luonnetta mukana touhussa. Täs vielä kuvia veden alta, ihan vaan koska haluun esitellä että mulla on vedenpitävä kamera.

Ooo kattokaas tuota, toi kuva on pystyssä!! Mut se onkii eri kameral otettu, voisko vaikuttaa..? Emmä näistä tajua.

***
Okei nyt on semmosset painostukset ollu ilmoilla että mä julkasen tän osan "jo nyt", vaikka tarina onkii vasta aluillaan. Haluisin kyl päästä jo nykypäiväänki asti, kun on jo tän vuoden puolel tapahtunu nii paljon. Ehk jätän matkakertomukseni lyhyemmäks, ehkei se loppujen lopuks kiinnosta ketään. Paitis mua. Eli aion kertoa! Mutta en täl hetkellä, koska mun täytyy valmistaa power point -esitelmä mun havaitsemista eroista Suomen ja Singaporen välillä ja esittää se huomenna parin sadan oppilaan luentosalille.... ÄäääägH. Wish me luck. Pelkään et teen niin upeen esitelmän et joudun näyttää sen jokaiselle luentosalille koulussa. Yeah right. Peace out now, ehkä mä vaik kokkaan kanatortillan nyt kun meil on keittiö!! Nii btw muutettii tossa tammikuun alussa. Siitäki lisää later. xx