Alkuvuos 2013 - highlights

Torstai 14.3.2013, Veneellä jossain päin Indonesian vesiä

Meinaa posket kärtsätä tuolla kannella joten päätin tulla kirjaamaan suurimmat tapahtumat Singaporen elämästä tammi-helmikuulta. Tosin viimekshän jäätiin siihen kun vielä joulukuun puolella palattiin onnistuneelta matkalta rakkaaseen (not) hostelliimme ja todettiin koko huoneen, mukaan lukien meijän kengät ja vaatteet, olevan homeessa. Home sweet home tosiaan, hehheh. En nyt jaksa kaikkia yksityiskohtia, mut joka tapauksessa siit alko sit kunnon homerumba kun piti ensinnäkii pestä vaatteet ja kengät ja osa muistaki tavaroista etikassa. Mut eniten vitutti tappelu hostellin kanssa. Luulis homeen olevan tarpeeks suuri syy siihen et sais purkaa vuokrasopimuksen, mut ei. Sain sit sentää mun takuuvuokran takas, mutta kun oli pitäny maksaa koko 5kk vuokra etukäteen (jo ennenku ees nähtiin koko paikkaa, mikä tietysti oli helvetin tyhmästi tehty mutta kouluki näin käski tekemään) niin ne ei suostunu palauttaa jäljelle jääneiden kahen kuun vuokraa, joka siis oli euroissa tonnin verran. Ai että keittää vieläki ku muistelee koko hommaa. Kouluka ei suostunu auttamaan, sano vaan ettei mitään voi tehä. Ja vitut. Niitten takia me siihen helvetin paikkaan alunperinki jouduttii. Hei mut tiiättekös oon nyt tosiaan tääl jossain saarten välissä seilaamassa ja elämä on sen verran kivaa etten jaksais tosta enää murehtia. Juttu meni sit sillai et päätetti joka tapaukses häipyä koko paikasta vaikka rahat menikii, etenkii ku vaik ne yritti laittaa meijät uuteen huoneeseen nii sieltäki löyty heti hometta. O oli maksanu vaan 9.1. asti joten meijän piti löytää uus kämppä ennen sitä.

Äää mun aivot ja sormet sulaa täs kuumuudes, en taidaka jaksaa kirjottaa nyt.  Kaikki varjopaikat on tainnu mennä eli meen käristämään itteäni lisää.

***

Tiistai 19.3.2013, How Sun Road, Singapore

All right matkalta taas selvitty ja oli muuten aivan huikeen upee! Mut ennen ku siitä enempää nii kelataas toi alkuvuos läpi. Itse asias alotetaan täl kertaa uudest vuodesta. Siin oli muutama pääkohta jotka vois mainita. Meillä ei ollu mitään suuria suunnitelmia, koska tosiaan oltiin just palattu Laosista eikä ehitty eikä jaksettu metsästää mitään superüberbileitä. Alotettii ilta kattomal ilotulituksii Marina Bayn lähellä veden äärellä ja olihan ne aika jees vaikka ehkä odotinkii enemmän. Sen jälkee meni pari tuntia ensin ettiessä taksia ja sit sillä matkustaessa niin että Clarke Quayhin ei ennätetty ku vast kahen aikaan. Porukka oli jo aika hyväs kondikses yllättäen. Me tavattii randomisti pari mukavaa intialaist poikaa ja päädyttii hengaa niiden kans loppuillaks. Ja nää oli oikeest mukavia, ei niitä creepyjä joita yleensä kyl riittää. CQ:ssa on semmonen jättijättikeinulaite joka ensin nousee hitaasti ylös ja sit lennetään ja mehän mentii siihen ja se oli aika huippua. Muuten illast ei oo enää paljoo mainitsemisen arvosta paaaaitsi siinä sit ku yritettii saada takseja kotia nii jostain ilmestyy jätkäporukka ja ennenku mitään ees ehtii tajuta nii lyö näilt mein intialaiskavereilta naamat auki. O tais jäätyy täysin ja ite vaan huusin jotain vieres mut onneks ne pian jatko matkaa ennenku tuli suurempi tappelu mut joo, tosijees. Nää kaks siiin sit meijän kaa naamat veressä ja hieno lopetus oli iltaan ja vielä parempi alku uuteen vuoteen. Joskus seiskan aikaan päästiin kotia kun eihän me taksia yritetty saada ku kolme tuntia. Että tosiaan semmonen UV meillä. Ois voinu olla huonompiki. Ja se keinujuttu oli oikeest siisti.

Paluu arkeen koitti sit pian ja meillä tosiaan oli kiire löytää uus kämppä. Mä randomisti vahingossa löysin asunnonvälittäjän gumtreen kautta ja se sit kärräs meit autollaan ympäri kylää näyttäen huoneita. Päädyttiin sit kivalt vaikuttavaan taloon joka sattumoisin on ihan edellisen hostellin lähtettyvillä. Eli Bartleyn alueella edelleen asustetaan. Tosin ei tää ookaa ollu ihan niin unelmakämppä, vaikkaki voittaa silti hostellin mennen tullen. Mut ennen muuttoa meille kerrottiin et jaetaan kylppäri yhen eurooppalaisen nuoren miehen kanssa (eli no problemo), mutta mikäs olikaan totuus. Seinän takana on kolme intialaista: kaks siskosta plus toisen niistä mies. Ja oikeest voi sanoo et ne asuu meijän kylppärissä. AINA ku ne on kotona, ne on suihkussa. Yleensä yhtä aikaa. Vähintään kolme kertaa päivässä. Siis samat ihmiset käy sen kolme kertaa. Ja jos ne ei oo suihkussa niin ne tappelee superkimeillä äänillä, TAI ne tappelee suihkussa superkimeillä äänillä. Monesti neljän-viiden aikaan aamulla. Miten meillä onki aina näin hyvä tuuri näiden kanssa? Hyvää on kuitenki se et nyt meillä on alakerrassa keittiö, ah <3 Pääsee ite kokkaa pastaa ja tortilloi ja.. No, en hirveesti paljoo muuta :P Paitsi et mun uus bravuuri on kana-pekoni-avokado-leipä omnomnom. Mut ekaa kertaa ku menin kokkaamaan.. Lintu lentää ja huutaa (vai minäkö se huusin) jostain astioiden välistä ja me molemmat lennetään ja huudetaan ympäri asuntoa. Satunnaisten lintujen lisäks keittiös myös majailee torakoita ja liskoja ja tietty muurahaisia. Heti ekana iltana tutustuttiin Turoon, Turo on siis torakka. Seuraavan iltana bondasin sen kanssa ku juteltii pitkät pätkät. Se aina tuli samalle paikalle tähystää ku söin. Mut sit joku aika varmana tappo sen. Turon kavereita on kyl edelleen. Niistä en oikeen tykkää.

RIP Turo

Awkward pose mein uudella kämpällä

Nii ja on täs kämpäs semmonenkii et ei päästy sitä hometta karkuun vaikka se koko jutus oli tarkotuksena, meinaan jo on täälläki seinät kivas vihreessä värissä ja mm. kenkiin ja joihinkii vaatteisiin tarttunu kanssa taas.. Etenkii nyt ku oltii taas 3 viikkoo poissa nii piti tänää taas pitää etikkabileet. Siin mieles ei yhtään haittaa ens viikol lähtee Suomeen. Meinaa mä oikeest tuun sairaaks tosta. Ensin ihmettelin miks olin niin monta viikkoo jatkuvast kipeenä kunnes ilmesty se home tavaroihin ja sit ku oltii matkalla nii olin täysin fine. Mut nyt jo ekan yön jälkeen on taas ihan sairas olo. O:n ei oo iskeny ollenkaa nii pahasti, ja hyvä niin koska sen pitäs jäädä tänne viel puoleks vuotta.

Mitäs muuta kivaa. Mulla ja meillä oli suuret suunnitelmat päästä vihdoin rantakuntoon Balia varten ja alotettii heti vuoden alusta Sean T:n INSANITY-ohjelma. Hulluu se kans oli! Mut ekan kuukauden jälkeen tulin kipeeks ja siihen se sit jäi. Parani sentää kunto, kyl sen huomas, mut ei sitä ihan tavotteita saavutettu vielä. Onneks Suomen rantakeleihin on vielä piiitkä aika.. Tosin haihtuu mun rusketus vielä siihen mennessä. Kaverien iloks, voin arvata. Tosin on sitä joskus oltu paljon ruskeempiiki et ei sen puoleen.

Heiii sit pitää kertoo mun synttäreistä! Ikäkriisiki meni ohi ja vaikken päässy järjestää bileitä sadalle ihmiselle niinku viime vuonna (jollon palautteesta päätellen tais muillakii olla yhtä superia ku mulla) enkä saanu viettää mun päivää mun tärkeimpien ihmisten kanssa nii oli se silti odottamattoman upee päivä! Päivä alko suklaakakulla ja sillä et kuulin et kaik mun tunnit oli peruttu, plus sain O:lta lahjaks HRC-paidan jee. Sit iltapäivällä lähettii kaupungille ku luokkakaverit oli järjestäny mulle ylläri-illallisen ja ah ne oli ihania <3 Syötii siistis pitsaravintolas, meit oli about 10 aineki ja mä söin lihapullapitsaa ja sit niillä oli jääkaapissa jemmassa yks elämäni parhaista suklaakakuista Ah se oli hyvää!! JA sain kasan lahjoja, en todellakaa odottanu!! Ne oli oikeest nähny paljon vaivaa ja vitsi mä olin onnellinen, oon edelleen. Dinneriltä lähettii O:n kanssa Boat Quayhin jossa tavattiin ensimmäistä (mut ei todellakaan viimestä) kertaa Singapore Pub Crawlin porukka. Oltiin netistä katottu et tommonen pubirundi järjestetään joka torstai, perjantai ja lauantai ja aateltii et se vois olla hauska tapa viettää synttärit. Ja aijettä oliko! Yllättäen kahella niitten vetäjistä oli kans synttärit, mikä meinas et ne oli kaikki ihan fiiliksissä ja oli järkänny kaikkee ohjelmaa ja mut tietty vedettiin kaikkeen mukaan. Tapasin niin paljon ihanii ihmisii ja oli ihan mahtavaa. Yhes vaihees kun muut meni edeltä seuraavaan baariin nii meille kolmelle annettii superkamalat drinkkisekotukset mitkä piti juoda ja sit ku mentii perästä nii siel oli yllärisuklaakakku odottamas ja kaikki laulo meille ja mä olin vaa yhtä hymyä koko illan. Joinki enemmän (ja ilmaseks) ku ikuisuuteen, mut kaiken muistan eikä tullu paha olokaa missään vaiheessa. Kaiken kaikkiaan siis super success synttärit!

Yks onnellinen kakkunsa kanssa. Huom. cupcake-päähine.

Ja siitä sit alko meijän suhde Singapore Pub Crawlin kanssa. Synttärien jälkeen me ollaan käyty siellä öööö no aineki yli kymmenen kertaa ja meillä on jo nimike Certified Crawler kun ollaan käyty niin useesti :P Sen vuoks päästään ain mukaan puoleen hintaan eli vaan 10 dollaria, plus saatiin ilmaset paidat. Mut tosiaan mitä se 10 dollarii sisältää? 4 baaria joissa jokaisessa ilmanen shotti, plus sisäänpääsy yökerhoon jonon ohi plus vielä lisää viinaa matkan varrella plus tarjoushinnat juomille (yleensä kun drinkit maksaa väh. 15 dollaria niin tuolla saa 5-7 dollariin). Ei vissii tarvi paljoo ihmetellä miks käydään niin usein? Kerran tai kaks viikossa siis. Ja siel on mahtavaa porukkaa, vakkareita kuten me nyt, ja sit tietty joka kerta porukka kans vaihtuu. Paljon travellereita mut myös semmosii jotka opiskelee tai on töissä täällä. Mulle aikoo niiiiin tulla ikävä pubirundia… Täl viikol onneks ehtii viel kaks kertaa käydä.

Hmm sit oli Chinese New Year, jollon sain kutsun mun luokkalaisen kotia ja tustuin sen perheeseen ja söin vaihteeks ei-niin-mun-makuun-olevia ruokia pokerinaamalla ja siitä kammottavasta mustasta jättisienestäki oli pakko vaan hymyillä mummolle ja kehua kuinka namia on. Mummosta näki ettei mikään muu vastaus ois kelvannu. Kiinalaises uudes vuodes on naimisis olevil pareilla tapana antaa nuoremmille, naimattomille sukulaisille ja ystäville rahakuoria ja mäkii yllättäen sain kaks. Odotin paria dollaria, mut sainkii yhteensä 18! Sit siirryttii yläkertaan jossa olikii lisää luokkalaisia pelaamassa tradition mukaan uhkapelejä, johon kans liityin seuraan. Eli siis pelattiin blackjackiä 50snt-2dollarin panoksilla. Ja lopuks vielä silmäniskumurhaajaa, jota ei oo tullu leikittyy vuosikausiin! Virkistäviä nää mun kaverit, vaik ovatkii vaan 3 vuotta nuorempia. Ja nää oli btw eri luokalta ku ne jotkaa järkkäs mun synttärit. Mut juu semmonen kiva kokemus. Jota en taas ois saanu jos meitä vaihtareita olis paljon ja hengattais vaan keskenämme! Esim. juttelin yhen norjalaisen kans joka on tääl vaihdos yliopistossa ja se sano ettei oo kertaaka jutellu yhenkää paikallisen luokkalaisensa kanssa. Vähän surullista mun mielestä. Singaporelaiset on aika mahtavia, ja tähän kulttuuriin mä just halusin tutustua. 

CNY koristeita. Tapana kuulu viedä isäntäväelle mandariineja, onneks kaveri autto sen kanssa.

Mitäs muuta. No ainekii se että tehtiin tossa helmikuussa kolmen yön trippi Kuala Lumpuriin, mentiin ja palattiin bussilla. Se oli just kiva miniloma, vaikkei me muuta paljoo tehty ku syötii ja juotii. Käytii sentää city sight seeing –bussikierroksella, mut siinäki suurimpan tavotteena oli päästä Hard Rock Cafelle. Se on niin mun happy place <3 Tavattii taas paljon upeeta väkee. Eka ilta hengattii kahen britin kanssa, toka kanadalaisen ja alaskalaisen kanssa sheeshaa vetäen ja kolmas brasilialalisen ja irlantilaisen kanssa. Kaikki oli jätkii mut oli just kiva kun kukaan ei oikeest yrittäny mitään vaa pidettii vaa hauskaa kavereina. Ja irlantilai oli muutenkii poikiin päin. Se oli kyl sulonen. Meijän vakkaripaikkana oli Reggae Bar, jossa tutustuttii kans sen omistajaan. Aina on hyvä luoda suhteita.

Paluumatkalla Sporeen, oli tosiaan ihan rento bussi.

Sit ois kai aiheellista mainita känniveera. Se muija kyl jaksaa aiheuttaa mulle harmia. Esim. ystävänpäivänä, tää sankari oli ilmeisesti (kuulemma) päättäny sulavin ninjaliikkein väistää tiellä olevia esteitä ja kiivenny suihkulähteen päälle – ja yllättäen tullu sieltä myös ennätysvauhtia alas. Eikä ees veteen (se ois kyl ollu hauskaa) vaan kivetykselle ja tuolien päälle. Saldo: venähtäny jalkapöytä (jep, just se sama jol kesti pari kuukautta parantua), venähtäny isovarvas (eri jalasta), kyynärpää auki (ois voinu olla pahempiki) ja polvi auki, just siitä kohtaa mistä entinen känniveeran pyöräilyarpi oli alkanu parantua. Aamulla tuntu harvinaisen hyvältä. Mut hei Valentine’s day on rankka, etenkii sinkkuna ja etenkii kun ilmasii drinkkejä vaan sateli joka ilmansuunnasta ja PAkkohan ne oli kaikki juoda. Seuraavan aamun tenttiä ei tarvi sit mainitaka…

Nami.

Niin toi koulu sitten. Alko kauheen hyvin viime vuoden puolella, mut alamäki alko etenkii ku olin niin paljon kipeenä ja pari tenttii ja projektii meni sit siinä perseilleen. Yks päivä/yö valvoin 34 tuntia (henk.koht. ennätys) kun seuraavan päivän oli tentti, kaks esitelmää ja projektin palautus. Elämäni kamalin koulupäivä. Ei muistella sitä. Itse asiassa en ees tiiä oonko päässy mun kursseista läpi, kun ei kukaan oo mitään ilmottanu ja kolme viikkoo meni tuolla tavottamattomissa. Täytys vissii kysellä jostain päin. Mut eeen kai mä niitä feilannu. Ehkä. Arvosanal ei onneks oo väliä koska se ei Suomessa näy, et jos pisteet vaan sais kerättyä kotia. Muuten Kela ja koulu yrittää periä mun olemattomia rahoja takasin, koska tosiaan oon aikas persauki täl hetkellä. Kesäduunia oon yrittäny hakee mut vähän vaikee täältä käsin. Yks haastattelukutsu tuli mut olin täällä sen aikaan. Kämppäki pitäs löytää, onneks ex-kämppikseni on asialla, thanks Ella! Sit vielä kun sais sen maksettuaki J Saatta vähän hajota pää jos joutuu Lahteen jäämään koko kesäks…

Varmast oon tehny kaikenlaista tän alkaneen vuoden puolella – hetkinen hui nyt on jo pian huhtikuu?? Ihan hullua. 2012’ki meni niin nopeesti. Se oli kyl hyvä vuos. Asuin kolmessa eri maassa, sain checkattua elämäni to-do-listalta mm. San Franciscon, Vegasin 21-vuotiaana, Laosin ja mitähän muuta kaikkea. Ja onpa tääki vuos alkanu ihan hyvin, Indonesian reissust on varmaan pakko kertoa myöhemmin jotain aineki.

Nyt on sit aluillaan viimenen viikko Sporessa, jonka aikana meinaan leikkiä turistia ihan kunnolla. Etenkii ku O:n porukat tuli just tänään tänne ja lähtee samalla lennolla ku mäki nii samalla ku esitellään niille paikkoja nii tulee iteki käytyä. Huomiseks yks PubCrawlilla tavattu kaveri hommas meille liput Justin Timberlaken levynjulkkaribileisiin, en tiiä mitä odottaa niistä vaikka itse mies tuskin on paikalla. Mut varmaan silti ihan hyvät pippalot luvassa. Life is good, homeesta huolimatta, ja täytyy nyt nauttia näist viimesist lämpimist, onnellisist ajoista ennen kylmää Suomea. Tosin oottaa sielläki vaikka mitä ja ketä <3 C u soon babes xoxo.

P.S. Miks McDeliveryn pitää lähettää mulle spostia, tulee nälkäää. 

"PR" Osa 4: Laos

Taidettiin jäädä siihen että oltiin just tultu Vientianeen ja pienen etsinnän jälkeen löydettiin meijän hostelli. Jep, tällä kertaa valittiin hostelli ja oli muuten O:n eka kerta semmosessa. Sen vuoks otettiin yksityinen kahen hengen huone. Olis muuten voinu olla liikaa O:lle. Itehän oon Ausseissa asunu vaikka minkämoisissa tiloissa, mut olihan toi yksityisyys kieltämättä ihan mukavaa. Lähinnä ei tarvinnu pelätä tavaroiden puolesta niin paljoa.

Mulle tuli heti alkuun hyvä fiilis meijän Travellers house’sta kun sen eteistilassas musiikki pauhas, biljardi kolis ja kolme hyvännäköst jätkää istu ku odottaen meitä. Illal sit päädyttii juomaan näitten jannujen kanssa. Laos kyllä yllätti kun oltiin luettu ja kuultu että siellä kaikki paikat menee viimestää yhelttoist illal kiinni ja paikka on itse asiassa päiväkännien luvattu maa. Siks ei ollenkaan osattu odottaa että heti ekana yönä löydettäis ittemme kunnon yökerhosta. Vietettii Vientianessa kolme yötä joka oli ehkä vähän liiottelua kun ei siellä paljoa nähtävää ollu, mutta se oli vaan niin chilli mesta että oli ihanaa vaan hengailla ja päivät kulu lukuisis kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa sekä piknikillä ja hostelilla korttii pelaten. Joskus pelattii juomapelejä (ja tietty läpsyä!) yömyöhään. Upein tyyppi joka tavattii oli jenkki nimeltään Johnny. Nähtiin harvinaisen mielenkiintonen muutos kun päivällä ja alkuillasta se oli vaan semmonen viilee (cooli) tyyppi mutta sit kun se joi enemmän ja vapautu niin siitä kuoriutu upein ja ilmiselvin homo ikinä. Ah Johnny <3

Sunset kuivalla joella

Alun perin oli tarkotus siirtyy Vientianest suoraan Luang Prabangiin, mut päätettiinki pysähtyy yheks yöks ja päiväks Vang Viengiin. Se päivä sattu muuten olemaan jouluaatto. Ja Vang Vieng ei muuten oo mikä tahansa pikkukylä, vaan se on saanu maineen Laosin suurimpana bilemekkana, jopa ehkä yhtenä suurimmista Aasiassa? Aineki sen maine on suuri. Siel nimittäin menee semmonen joki, jota pitkin porukka laskee kumirenkaissa (=tubes, hommaa kutsutaan termillä tubing) ja sit matkan varrella on baareja joihin bilettäjät vedetään köysillä ja lisäks on vesiliukumäkiä ja liaaneja millä hyppiä ym. Ja porukkahan on siis ihan sekasin. Siis Aivan Sekasin. Kuulostaa hyvält jouluaatolta, eiks? Mutta totuus on että tää paikka ei ollu enää entisensä veronen, nimittäin muutama kuukaus sitten suuri osa joenvarsibaareista suljettiin kun sattu yks kuolema liikaa. Tosiaan viime vuonna siel kuoli aineki 30 nuorta. Osa alkoholimyrkytykseen, mutta moni siihen että ne sukels kivikkoon. Ja kun me tosiaan oltiin paikan päällä vaan yks yö niin ei me sit keritty kokemaan tuosta ees laimeempaa versiota, vaikka se ilmeisen hauskaa edelleen olis. Periaatteessa ehkä oltais ehittyki, mut joulupäivänä olis kyl kaduttanu ja paljon kun edessä oli yli 7h minibussimatka mutkases vuoristossa. Jo ilman krapulaaki oli tarpeeks tuskasta. Tuubailun sijaan käytiin sit jouluaattona upees paikas (tiiän et mun pitäs keksii muitaki adjektiivei, mut se vaan oli upee) nimeltä Blue Lagoon, missä porukka uiskenteli, hyppi köydest laguuniin, pelaili ja joi Beerlaota (kuten me). Siel oli myös huikee luola johon kiivettiin ja jossa seikkailtiin. Kuultiin et on mahollisuus vuokrata ”torch” ja heti ekana tuli mieleen semmoi siisti tulijuttu. Mut se olikii vaan otsalamppu. Sanoisin silti et kannoin sitä tyylikkäästi. Luolas oli aika vaikee liikkua mut oli se sen arvosta. Keskel oli joku ikivanha patsaskii.

Blue Lagoon

Luolanainen

Vang Vieng maisemaa 25.12.2013

Ai nii pakko viel mainita VangViengistä että se kylä on tosiaanki suunniteltu partyihmisiä varten –unohtamatta dagen efteriä. Kaikis baareis ja ravintolois oli aineki osittain tuolien sijaan sohvia joilla maata samalla ku mässäs darraruokaa ja joka telkasta tuli Frendejä tai Simpsoneja. Kyllä ne vaan ymmärtää meitä. Olis tosiaan kauemminki viihtyny, mut aikaa oli vaan rajallisesti. Niinpä joulupäivänä tosiaan noustiin taas minibussin kyytiin kohti Luang Prabangia.

Laosin täytyy kyl olla erilaisin maa ja kulttuuri missä oon ikinä käyny. Oli tosiaan noita turistialueita, mutta sit kun autossa matkusti kaupunkien välillä niin näki vilauksia siitä todellisemmasta elämästä. Pieniä, alkukantasia kyliä missä asumukset oli rakennettu ties mistä oljista ja vastaavista. Ihmiset näytti niin köyhiltä, mutta useimmiten myös ihan tyytyväisiltä ja onnellisilta. Vaikka niitten elämä tuskin on mitenkään helppoa. Tosin niiltä puolestaan varmasti puuttuu monet meijän kulttuurin ongelmat. Seittemän aikaan kun tuli pimeetä niin nää kylät hiljeni samalla ja varmaankin vetäyty nukkumaan. Voin kuvitella että ne alotti päivänsä viimestään auringonnousun aikaan. Ai ja ne maisemat. Vuoristoa ja välil pieniä järviä ja peltoja ja  lehmiä siellä sun täällä.  Rakastuin Laosiin heti ensisilmäyksellä sillon matkalla Vientianeen. Myöhemmin vielä enemmän, kun tutustu siihen rentoon elämäntyyliin. Tosin pakko mainita että jos hyvää palvelua toivoo niin Laosin voi unohtaa. Lähes poikkeuksetta työntekijät oli aivan pihalla joka paikassa ja multitasking on täys mahottomuus. Yhtä asiaa tehään aina kerrallaan ja sitä tekee melkeen koko henkilökunta. En tiiä onko siel ees koulutusta lukion jälkeen (high school kuulemma löytyy), vai tyrkätäänkö porukka vaan eri paikkoihin töihin että ”kyllä sä ajan kanssa opit”. Aikaa niillä tosiaan tuntuu olevan. Toisaalta ihan virkistävääki. Paitsi sillon ku oikeesti pitäis saada jotain tehtyä.

Luang Prabang oli hiljattain nimitetty maailman parhaaks kaupungiks jollain mitta-asteikolla. Ehittiin olee siellä vaan kolme yötä kun yks käytettiin Vangviengissä. Ekana iltana oltiin niin väsyneitä et mentiin ajoissa nukkumaan, niinku lähes koko kaupunki. Seuraavana päivänä rauhassa tutustuttii ympäristöön. Siel oli muuten paljon nuoria munkkioppilaita. Se on siis jonkuumoinen munkkikaupunki. (Oikeest mä tiesin näist asioist enemmän aikasemmin mut ehtiny jo unohtaa paljon :o ) Aamusin kuudelta niillä on rituaali jossa ne kiertää tiettyä reittiä ja kerää ruokaa, kuulemma näkemisen arvonen, mutta yllättäen me aina nukuttiin siihen aikaan.

Munkkipoika

Ai nii tuli just mieleen että unohin kertoa jouluyöstä. Siis aaton ja päivän välisestä. Rakkaustarina. Kaikkihan haluaa kuulla semmosen? Etenkii jouluna, siin on jotain taianomaista. Niinku saatte kuulla. Täl on itse asiassa juurensa jo Vientianessa, jossa satuin näkemään tän jätkän ekaa kertaa kun syötiin samassa raflassa ja sit joskus ohimennen vielä. Semmonen pitkä ja ruskeetukkanen. No, se sit sattu tulee kaveriensa kanssa samaan baariin Vangviengissä missä me oltiin O:n kanssa, ja vaikkei siellä viel juteltu nii näin sen taas myöhemmin saman iltana klubilla (johon ilmeisest kylän kaikki bilettäjät pääty). Monien silmäpelailujen jälkeen päädyttiinki juttelee ja opin et se oli Hollannista ja meil oli soul mate –momentti kun todettiin et meil oli molemmil mustache-kellot (ostin semmosen Bangkokista kun jos satutte muistaa nii edellii hävis mysteeriesti Singaporessa sinä yhtenä kohtalokkaana keskiviikkona). Kaikki suju harvinaisen hyvin, kunnes mua tuli jälleen kerran ahistelee yks vanha, kovin känninen saksalainen joka oli koko illan stalkkeroinu mua. Tää mun hollantilainen sit tuli väliin ja ”pelasti” mut… Sillä seurauksella että tää kaksikko jäi kiistelemään tokasta maailmansodasta ja ties mistä koko loppu yöks. Hetken jaksoin odottaa, mutta aika pian oli selvää että olin unohdettu ja korvattu, molempien osalta. Rakkaustarina tuntuki siis kehittyvän näiden kahen välille. Voinko sanoo yllättyneeni? Enpä juurikaan, mun kokemuksella näissä asioissa. Täyty vaan hyväksyy et vanha, lihava, erittäin humalainen saksalaismies on mua kiinnostavampaa seuraa. Eihän se itsetunnolle hyvältä tunnu, mutta… Minkäs teet. Btw tiiän että sitä hollantilaista hävetti kyl jälkeenpäin ja sen kaverit tais aika suoraan sanoo sille mitä mieltä ne oli, plus yks jenkki joka kaveerattiin joka ei voinu ollenkaa käsittää sitä tilannetta. Mua lähinnä nauratti. Oli kyl vähän jäätävää kun tuli ne hollantilaiset taas Luang Prabangissa vastaan. Mulla ei ollu mitään ongelmaa mut täl mun – eiku siis korjaan: sen saksalaisen – jätkäl tuntu olevan vähän vaikeet olot. Et enpä sit nähny sitä enää sen jälkeen. Anyway, tää oli erään hollantilaisen nuorukaisen ja nuoruutensa menettäneen saksalaisen rakkaustarina – ilmeisesti. Taianomaista aikaa tuo joulu tosiaan.

Täs vähän kuvia Luang Prabangista päivällä...

(Sillan toisel puolel oli kiva ravintola jossa O nautti viiniään ja minä suklaa/banaanicreppejä mmm.... :) )

Luang Prabangin yöelämä sit puolestaan.. Oltiin kuultu että ainoo paikka mikä saa olla kahteen asti yöllä auki on paikallinen keilahalli. Yllättäen suunnattiin siis sinne, yhentoista aikaan tuktukilla hämärää metsän vartta ja viimestää perillä epäilytti kun ei siellä ollu muita matkailijoita ollenkaa. Mietittii jo et meit on saatettu kusettaa sillä et se olis joku yleinenkii hengailumesta. Jäätiin kuitenki keilailee kun siellä kerta oltiin ja kaljaaki sai. Kaveerattiin paikallisten keilamiesten kanssa ja hauskaa oli! Joskus sit kahentoista jälkeen sinne alkokii tippuu lisää porukkaa eli enemmän tai vähemmän kännisii backpackereita ja bileet nous astetta korkeemmalle. Päädyttii sinne sit seuraavanaki iltana Utopia-baarista jatkoille, vaikka ei ollu tarkotus. Eipä kyl ollu yllättäen porukan ees vaikee suostutella meit mukaan. Sinä iltan tavattii muiden hienojen tyyppien lisäks yks suomalainen Niko joka oli oikeest hyvä jäbä ja sen kans oli kiva hengata. Kun tosiaan aikasemmin ollaan näitä maatovereitamme, no, suoraan sanottuna vältelty. Vangviengissä tuli yks jätkäporukka baarissa kans vastaan ja vähän kyllä hävetti niitten puolesta. Eivät ehkä täysin olleet tajunneet että coolii bäckpäckeri look’ii ei saavuteta sillä et jätetään kokonaan peseytymättä ja sheivaamatta ja kuljetaan jäätävimmis rytkyis mitä löytyy. No, kukin tyylillään. Mut kierrettiin ne silti kaukaa.

Keilailujen välissä vietettii Luang Prabangis hieno retkipäivä, jonka aikan käytii ratsastaa norsuilla ja ihailemas elämäni upeimpii vesiputouksia (Kuang Si waterfall) ja sit vielä illal yhes luolassa. Jälkimmäisin oli jotenkii tosi special kokemus, kun meijän retkiseurue meni paikalle niin myöhään et kaikki muut turistit oli jo käyny ja lähteny. Meijän piti ylittää järvi et päästiin luolaan johtaville rappusille ja se järvi oli niin hiljanen ja tyyni ja aurinko just laski ja se oli vaan niin tunnelmallinen kokemus että muistaa varmast kauan aikaa. Meijän vene oli semmonen laotyylinen pitkä, kapee ja matala ja siihen mentii peräkanaan istumaan ja vähän vaan jännitti et mitä jos keinahtaa veteen ku yrittää nousta maihin. Se luola oli tietysti pilkkopimee mut taskulamppujen avulla kateltii ympärillemme ja se oli täynnä satoja tai varmaan tuhansia pieniä patsaita. Niitä on kerätty sinne jostain syystä, sori etten nyt osaa kertoa enempää.

Saman päivänä käytii kans kahessa kylässä, toinen oli turisteille suunnattu viskikylä ja toinen köyhä paikallinen, tosin ne hankki rahaa myymällä meijän kaltasille turisteille käsitöitä ym.

Huiveja turistipaikassa

Okei tää poika eikä pyörä ollu myynnissä, mut oli söpö ja siis sieltä paikallisesta kylästä. Huom Angry birds -pyörä!

Laoviskiä ötököiden/käärmeiden kera

Poikien futiskenttä

Sit ku palattii illalla minibussilla luolalta hostellille päin nii voin kertoo et vähän jänskätti ku kuski ajo kovaa pimeel, kapeel, mutkasel ja huonokuntosel tiellä jolla saatto tulla vastaan mitä tahansa tuktukista norsuun. Ajattelin vaan et jos siihen kuolen nii olipahan sentää mahtava viimenen päivä täs maailmas. Mut tässä tätä kirjotan eli selvittiin hengissä ja ehjinä kotia.

Lento kotia Singaporeen oli Vientianesta, ja tehtii O:n kans sit semmonen päätös et oltiin busseista saatu tarpeeks ja bookattiin liput johkii uuteen halpaan laolaiseen lentoyhtiöön. Pakko myöntää et ihan turhaan pelättiin sen tasoa (ja lentokykyä) koska oli ehkä paras lento ja palvelu ikinä! Ilmas oltiin vaan puol tuntia ja silti ne tarjoili meille kolmioleivät (ja oli kans hyvää). Siis mä matkustin Icelandairilla NYCistä Helsinkiin asti eikä ne tarjoillu koko matkalla Mitään (ilmasta) syötävää!  Et propsit laolaisille täs asiassa.

Lentoon lähössä (minä tossa vasurilla)

Loppukevennys: Vientianen hostellissa makailin sängyllä ja mietin että on aika laadukas paikka ja oho kappas, niil on katossa Panasonicin tuuletinki..! .....Eiku heeeetkinen.........

Kuulkaas, mä luulen et meijän reissu oli pääpiirteissään aikalailla siinä. Viimenen yö vietettii Vientianes ja sit lento Singaporeen. Ei kyl ois tahtonu palata, puri tuo travel bug taas kunnolla ja nähtii ja koettiin ja tavattii niin paljon hienoutta. Ihan harvinaisen ihmeellistä kuinka hyvin koko reissu meni: vaan 1 kunnon sadepäivä koko aikana, ei loukkaantumisia, ei mahatauteja, ei varkauksia… Kuin olikii nii hyvä tuuri??

…Se onni kuitenkii loppu lyhyeen ku palattiin kotihostellille. Mut siitä lisää seuraavas kirjotuksessa.

"Paska reissu" Osa 3: Bangkok -> Laos

Lupasin sit äsken parille ihanalle ihmiselle jatkavani tätä ja jos kerta kahtaki kiinnostaa niin paljon mun tekemiset nii kai mä sit niistä kerron! :) Ja samalla jos jotakuta muutaki kiinostaa niin se blondausoperaatio Thaikuis makso vaan 30euroa. Ei huono, sanoisin.

Ah mutta palataas siis. Oli ehkä torstai, viimenen päivä Bangkokis, joka vietettii lähinnä darraillen altaan luona. Sit illal klo 20 jatkettiin seikkailua ja noustiin yöjunan kyytiin kohti Nong Khaita. Oli alunperin tarkotus matkustaa ykkösluokassa eli privaatti"hytissä", mut maanantaina jo ne oli kaikki menny. Mut mikäs siinä, kakkosluokka oli meille täysin fine. Yllättävänki siisti. Mitä nyt joku tod.näk. veritahra mun tyynyliinassa mut pikkuseikkoja tuommosset. Oltiin elätelty toiveita et matkaseurana olis ollu mukavii backpackereita, mut nou such luck. Vanhoja paikallisia naisia, mut eipä niistä ainaka ollu häiriöks. Mä sain alapedin, jonka siis joku junamies taiko penkeistä sängyks ja petaski vielä. Siihen verho käytävän väliin ja kauheen kiva maja oli mulla, tuli ihan lapsuus mieleen. Oli tarkotus mennä ettii ravintolavaunua, mut ei päästy niin pitkälle ku edelline yö paino niin paljon päälle. Elämäni pisimmäst junamatkast nukuin sit 14h, kokonaanhan se kesti 16. Ehinhän mä siis siinä jopa pari tuntia katella maisemia! Ja kahelta yöllä heräsin muutenkii kattelee tähtiä jotka näky kirkkaina. Upeeta. Ei-niin-upeeta oli se ääni mikä siit junast lähti, ihan mieletön meteli. Välil yöl heräilin siihen et se juna heilu ja keinu pahemmin ku laiva, välil tuntu et mentiin jonkuu mukulakivetyksen yli. Hienot junaradat tuol Thaimaas! Mut tosiaan, siit huolimatta 14/16h unta.. Mutta mulla onki lahja sen suhteen. O:lla ei menny ihan niin hyvin, kuulemma yläsängyn verho ei peittäny käytävän valoa ja oli kauheen kylmä.

Kisuja Bangkokin juna-asemalla

2nd class

Näköalaa aamulla

Lauantaiaamuna oltiin siis lähes freshejä kun jäätiin kyydistä pois. Oltiin edelleen Thaimaan puolella, mutta lähellä Laosin rajaa ja siitä otettiinki shuttle train Friendship bridgen yli Laosin puolelle. Siellä asemalla hommattiin viisumit (visa on arrival) ja tuktuki Vientianeen, pääkaupunkiin.

Näihin jännittäviin tunnelmiin jätän teidät tällä kertaa, koska kello on nukkumaanmenoaika.

"Paska reissu" osa 2: Krabin loppu sekä Bangkok

Noniii eihän se oo ku vasta... 21. helmikuuta??? Okei ehkä vähän myöhässä oon tarinani kanssa, mut jatkanpa silti loppuun asti.

Taidettiinpa jäädä joulukuiseen torstaihin Ao Nangissa. Se oli sadepäivä, eikä siellä päin ollu hirveesti tekemistä sadeäpäiville, paitsi tietenki baarit. Mut eihän me mitään alkoholisteja olla, ja sain muutenkii loistavan idean, todennäkösesti johtuen auringonpistoksesta tai vastaavasta. Joka tapauksessa keksin että mäpäs menen paikalliselle kampaajalle ja pyydän että värjäävät mut blondiksi. Sitä idean viisautta on vaikee selittää. Mutta niin vaan menin ekaan kampaamoon mikä tuli vastaan ja kysyin että onko mahollista vaalentaa tätä reuhkaa. "Yees yees!" Eihän ne ees kunnolla ymmärtäny englantia! Että kieltämättä vähän jänskätti kun siihen penkkii istuin ja O vaan nauro vieressä, ei ees yrittäny estää mun hulluutta. Mut ne naiset oli kyl kauheen mukavia, välis kyl piti jostain kaupasta käydä hakemassa lisää sitä väriainetta ja näin. Mutta lopputulos ei yllättäen ollukaa nii katastrofaalinen! Ei tullu oranssi niinku pelkäsin eikä myöskää överiblondi, mut kuitenkii sen verran vaaleempi et sen jälkeen aloin saamaan kommentteja niinku "pitkä ja blondi, olis pitäny arvata että Suomesta" ja "totta kai saat ilmasia juomia ku oot blondi". Teki mieli sanoo et sain mä kyllä ilmasia juomia jo ennenku olin blondi :p Mutta että näin. Olihan tää sit tehtävä kun en tosiaan aikasemmin erottunu tarpeeks paljon joukosta, hehheh.

Perjantai oli sit vika ilta Krabilla ja riehuttii taas meijän vakkaribaarissa. Ja sain sit tietää et sen paikan dj oli jostain syystä täysin ihastuksissaan muhun ja kaverien mukaan se oli koko viikon vaan puhunu musta. Se oli semmonen sulonen paikallinen poika oivoi. Olin ihan otettu mutta en voinu kyl sanoo tuntevani ihan samoin. Sit ku kuunteli niit biisei mitä se soitti... No, viimenen oli Adelen Someone like you jota se sit laulo mulle, voivoi. Lauantain piti kuitenkii lähtee ettii seuraavii sydämii särjettäväks. Eiku mitä.

Bangkok olikii sit täysin eri maailma, varsinkii ku on tottunu Singaporen kuplamaailmaan. Kesti pari päivää aineki ennenku aloin oikeesit tykkää Bangkokista, vaikka se olikii likanen ja hais pahalle ja kaikki vaan yritti kusettaa sua koko aika. Meijän hotelli Prince Palace Hotel oli aikas upee ja ah se aamiainen! Ruoka se sit vaan tekee mut onnelliseks. Sit joka päivä breakfastin jälkee mentii kattoterassin altaalle makoilee. Ah sitä elämää. Tarkotuksen oli shoppailla paljonki, mut vastas oli sama ongelma ku Singapores: mä oon liian iso :( Tai siis niitten vaatteet on vaan tehty nukeille ja kääpiöille. Aineki halvemmis paikois mist just olisin halunnu mekkoja ja kenkiä ym.. Mut ei sitte. Kerran tuli vastaan mun pitunen paikallinen nainen ja olin sillee et jee on tääl joku muuki! Mut sit ku se käveli toisen kerran vastaan nii tajusin et ohops se olikii mies tai siis ladyboy. Enkä muuten haluu ees tietää kuinka monesti mua luultiin ladyboyks...

Hei mut Bangkokis oli hauskaa ajella tuktukien kyydissä! Vaikka siin tulikii nieltyy epäterveellisen suuret määrät pakokaasuja. Ja sit kahten päivän näin mun luokkakaveria Jyväskylästä, joka siis tosiaan on vaihdos Bangkokissa. Mietin sit et mitähän jos olisin iteki päätyny sinne kouluun, mut luulen kyl et viihdyn Singapores paremmin. Oon nii hemmoteltu et tykkään kyl toimivist vessoista ym. Ja ilmeisest koulu Sporessa on paljon helpompaa ku tuolla, joten score siinäki. Muttta toisaalta noi Thaimaasta käsin on matkustellu ympäriinsä paljon enemmän. Ku me ei olla päästy pois ku vaan just tollon joululomalla, eikä oikeen oliskaa ollu ees varaa koska Spore on nii helvetin kallis. Et puolensa kullaki.

Hei oisko kuvat sit mitää? Katotaas mitä löytyy.

Hotellin pool-alue

O:n iloks joulukoristeita (ite kyl oikeest tykkäsin)

Pooli päivällä

Kaupungil tuli vastaan tämmöne kaveri

Tuommossil vesitakseilla kulettii myös (hyvälle hais vesi, mut en tippunu sinne kertaaka!)

Kattoterdeltä

Tää on aamukuuden aikaa kuvattu ku palattii pienessä hiprakassa baarista ja suoraan aamiaiselle.
Piristettiin hotellin työntekijöiden aamua kyl!

Nyt pakko ottaa vähän siestaa ku oli toi ladis night eilen...

Paska reissu mut tulipahan tehtyy. Osa 1: Krabi

Haha paitsi että oli oikeest hemmetin huikee reissu! Tosta vaan tuli etenkii loppua kohden meijän slogani, lähinnä koska yks jenkkimies jatkuvast dissas meijän matkasuunnitelmaa. Meist se oli kyl just hyvä. Ja se oli kuitenkii huippu tyyppi, ihan niinku monet monet muut huiput tyypit joita tavattii noina kolmena viikkona. Olis ehkä pitäny jo aikasemmin päivitellä jotain, edes sen että oon edelleen elossa. Mut ei vaan tehny mieli matkan aikan avata konetta ellei ollu aivan pakko. Ja kotiin päästyä on ollu aika hektistä, oli noi synttäritkii tossa.. Mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt meinaan kuitenkii kertoa jonkuunäkösen lyhennelmän noista viikoista. Tuskin saan tunnelmia välitettyä ees sinne päin, mutta yritän kuitenkii. Ja kuvia meinaan iloksenne tunkea lähes joka väliin, alkaen tästä!

Matkavalmiina! 

10.12. tosiaan otettiin taksi Changille, joka onkii muuten aika siisti mesta lentokentäks. Löyty mm. pienmuotonen leffateatteri jossa sil hetkel pyöri Shanghai Noon. Vai sittenkii Night. Kuitenkii se jossa Jackie Chan ja Owen Wilson vetää kännit kylpyammeessa. Sit kans vähän pelailin Prince of Persiaa tietokoneella, olin aika luontainen lahjakkuus. Not. Sain mä sen jäbän kuitenkii jotain tankotanssiliikettä tekemään pylvään ympäri. Saatoin myös ymmärtää pelin idean väärin. Ja sit siel oli tietty perus sisätilapuutarhaa, kuten alta näkyy. (Kallista päätä vasemmalle)

Matka suuntas Changilta Thaimaan Krabin kentälle, josta saatiin kyyti meijän hotellille Ao Nangiin. Srisuksant Resort nimeltään, oikeen mukava mutta selkeesti liikaaki suomalaiseen makuun kun siellä majottu aivan liikaa tätä kalpeeta kansaa! Eikä vaan siellä, vaan koko ajan Krabilla tuli suomalaisia vastaan, joka nurkan ja palmun takaa. Oli vähintäänki häiritsevää. Ei puhuttu yksillekään. Ah tätä suomalaista yhteenkuuluvaisuuden tunnetta :D Seki oli häiritsevää kun kauppiaat rupes huutelee suomeks vaikkei ne ees kuullu meijän sitä puhuvan. Tajusin siis kauhukseni näyttäväniki perussuomalaiselta. Sanottii kyl monest olevamme Singaporesta kun ne kävi huutelee. Ei tarvinnu aineka kuunnella perus ”Heihei mitä kyylyy östa östa kaynis tyttö!” En ees halunnu ostaa tyttöä, edes kaunista semmosta.

Hotellin edusta. Jättipöllöjä.

Yks parista resortin altaasta.

Mutta ah tykkäsin kyl Ao Nangista kaikista muista turisteista huolimatta. Niin rento mesta ja oli ihanaa ku ei ollu huolen häivää. Sitä vaan halvalla syötiin ja juotiin ja tosiaanki (viimestää) iltasin juotiin ja jo ekan illan jälkeen meil oli pari vakiobaaria jossa henkilökunta tuns meijät ja aina otti onnessaan taas seuraavan kerran vastaan. Viidessä päivässäkii saa näköjään ittensä aika hyvin tunnetuks, vaikkei mitään ihmeellistä tehtykää, perus reivaukset livebändien kanssa ja sellasta. Silti kaikki mulle randomit ihmiset moikkaili, vaikken niitä ite tunnistanu. Mut tähän oon kyl tottunu ympäri maailmaa, tai ehkä en sittenkää ku vieläki jaksan ihmetellä. Kauheen ystävällisiä oli kyl paikalliset! Oli todellaki onnelliset viis päivää. 

       Mutta mitäs kaikkea niihin mahtukaan, syömisen, juomisen, chillauksen ja reivauksen lomassa. Ehkä muistatte vielä kuinka innoissani olin biitsille menosta ennen matkaa. Nooh heti ekana päivänä suunnatti sit tietty meijän lähibiitsille, ja reissuhan meni siis aivan putkeen. Tai sitten ei. Ensinnäkii se hiekka vaan vilis semmosten miljoonien valkosten minirapujen ansiosta, O ei ees uskaltanu tulla meren puolelle! Ite kuitenkii uhmasin pikkujäbiä ja juoksin epäilemättä tyylikkäästi klassisella Baywatch-juoksulla niitten ylitse enkä suinkaan poukkoillu sinne ja tänne lähes kiljuen muiden rantaihmisten riemuksi. Ja ehkä kuitenki olis ollu parempi jos en olis mereen asti päässy, koska uinpa sitten komiasti jotain kivirytäkköä päin ja eihän siinä sit ku polvi auki ja verta vuotavana takas rannalle. Ei sentää mitään nii vakavaa ku sen jo melkein surullisenkuuluisan pyöräilyonnettomuuden jälkeen. Mut siis oikeesti. Mistä lähtien mulle käy aina näin?? Ja vieläpä selvin päin tällä kertaa. No jaa, arvet kertoo elämästä. Ja ehkä nääki joskus katoaa, huomasin just että mun 3 vuoden takanen snorklaus/koralliarpi on hävinny. Alkaa kyl tuntua että mä en oo mikään meri-ihminen, tai ainekaan ehkei mun pitäis olla kosketuksissa sen kanssa. Ihailen vaan rannalta. Jos ei oo liikaa rapueliöitä. Tässä kuitenkii parit biitsikuvat lähirannalta, eikös oo ihan nätskää.

Myrsky lähestyy, minä tuolla sohin tukkaani

Myrskyn jälkeen...

...On pouta sää.

Saatto jopa olla kaikki nuo eri päiviltä. Sen kuitenki tiiän että maanantai kun oli meijän eka matkapäivä nii keskiviikkona O tahto kiivetä jollekii helvetin vuorelle temppeliä kattomaan. Nähtävyys nimeltään Tiger  Cave. Voin kertoo et ei pystytty sen jälkeen melkeen viikkoon kävelee normaalisti kun oli reidet ja pohkeet semmoses kunnossa. Mutta sinne me tosiaan kiivettiin ja näkihän sieltä hienoja maisemia ja sain vasaralla hakata kellojakii niin että raiku. Paluumatkal alas apinat kyl heitteli mua kivillä, little fuckers. Ei muita, vaan mua. Me vaan ei ilmeisesti tulla toimeen. Simpanssit ja semmoset on kyl edelleen jees. Kunnes nekii jossain päättää vandalisoida mua. Ai nii tulipa tuona päivänä jotain uuttaa ja jännittävääki koettua, matkustin muuten ekaa kertaa skootterin kyydissä :'D Jep en siis ees ajanu sitä ite, mut en vaan elämässäni aikasemmin ollu ollu ees kyydissä. Vielä ku pääsis oikeen moottoripyörän selkään... No mutta siis otettiin näil pyöril kyydit sinne vuoren juurelle sen jälkeen kun bussi jätti meijät 2 kilsan päähän siitä, vaikka vasta oltiin puhuttu kuinka ei sit aiota mennä semmosten kyytiin kun niin vaarallisia ovat.. Ja niin kyllä olikii! Mun kuskin eteen nimittäin jolkutti ItsemurhaKukko!! Se ihan tarkotuksel yritti jäädä alle ja mä jo pelkäsin meijän kaikkien turvallisuuden puolesta, ja eihän mulla ollu ees kypärää. En siis muuten nykyään tykkää kukoistakaan. Se tunne vaan kasvo matkan edetessä kun ne välil kieku läpi yön sillon ku tahto nukkua. Täysin harhaluulo että ne muka vaan aamuviideltä herättäis. Myös sillon, mutta ei pelkästään.

Tässä kuitenkii kuvia tuolta reissulta, taas pahottelen että tää kääntää ne sivuttain ja mä En Vaan Osaa.

"1,237 steps to top mountain"

Taivallus alko ihan onnellisesti...

Viimestää keskivaiheilla meinas epätoivo iskeä...

Mutta lopussa oltiin kukkulan kuninkaita.

Sit piti vielä tietysti laskeutua alas eikä siinä vielä kaikki, vaan meillä ei ollu mitään tietoa kuinka päästä takas kotia eli Ao Nangiin. Joku mies tarjos kyytiä mutta sillä oli rip off hinnat. Kaks eurooppalaist jätkää tarjos skootterikyytiä, harmi vaan että niillä oli vaan yks menopeli.. Ja lain mukaan sellasel saa ajaa vaan max kolme kerrallaa ja muutenka ei tehny mieli kuolla sinä päivänä. Hetki siinä sit ihmeteltiin kunnes päätettii et fuck it, lähetään vaan kävelee. Ja se matkahan oli semmonen et autollakii menee vähintään se puol tuntia, tod.näk. enemmän. Ja myö tytöt lähettii kävelee, ihan niinku toi vuorikiipeily ois ollu vasta alkulämmittelyä. Kieltämättä ihan hauskaa oli, herätettiin ehkä pikkasen huomiota ja linnutki vislaili perään, mut nähtiin esim. ohimennen pikkupoikien thai boxing -tuntia ja ilosesti vilkuteltiin puolin ja toisin. Pari autoo kysy et halutaanko kyytiä mut olis pitäny maksaa aika paljon, ja muutenkii ei ehkä kaikkein turvallisin vaihtoehto. Mut sit tapahtu semmonen ihme et yks turistiryhmä tunnisti meijät sieltä vuorelta ja poimi kyytiinsä epäilemättä suuresta säälistä ja lupasivat viedä ilmatteks kotia. Ja niin tekivätkii. Kyl kaikki aina jotenkii järjestyy :)

Sithän piti illalla tän koettelemuksen jälkeen tietysti lähtee juomaan, se oli ehkä ainoo ajatus millä jaksoin sinne ylös asti kivuta kun tiesin et sit myöhemmin oottaa palkinto. Meijän kotinurkilla oli muuten tämmönen Take away -baaritiski et siitä sit aina välil käytii ostaa matkaevästä. Ja halvalla läks!

Joka tapaukses sillon keskiviikkoiltana tuli sit mm. tilattuu ämpärillinen viski-redbullia ja vedin parit ilmaistequilat putkeen ja mitähän muuta kivaa. Hauskaa oli, mutta piiiikkasen ehkä kadutti seuraavana päivänä kun piti ennen ysiä olla valmiina lähtemään Phi Phi saarelle ym. seikkailemaan turistiryhmän kanssa. Ei hitto sitä darraa, tasasella maallaki ois ollu tarpeeks helvettiä mutta että sitten veneessä.... Ekat 3,5-4 tuntia meni siinä että keskitin kaikki voimani siihen etten oksentais. Yhes vaiheessa pysähyttiin snorklailee, johon en kyllä ite osallistunu. Menin kuitenkii veteen lillumaan ku aattelin et siel ehkä on vähän helpompi olo. Ja siinä sit koin yhen elämäni pahimmista oksennan vaiko en -taisteluistani. Ja tosiaan siellä snorklaajien keskellä. Miettikääpä jos se laatta ois sit lopulta lentäny, ja ne snorklaajaparat ois uinu suoraan siihen.... No, olispa ilmestyny enempi kaloja herkkuaterialle. Phuhhuh. Mutta ilokseni voin sanoa että sen taiston voitin minä. Sen jälkeen vähitellen alko olo helpottua. Vähitellen. Ja pysty oikeesti jopa nauttimaan siitä ympäristöstä. Käytiin mm. The Beach -leffan maisemissa.Nyt vaan oli ihan liikaa porukkaa paikalla ja se vei aika paljon sitä hohtoa. Mutta hei silti. Olihan ne aika upeita näkyjä. Tässä vähän todistusaineistoa:

Siinä lilluu darra-minä.

Ai nii ja meijän tour guide oli aivan mahtava jonkii asteinen lady boy. Upee tyyppi, oli oikeesti luonnetta mukana touhussa. Täs vielä kuvia veden alta, ihan vaan koska haluun esitellä että mulla on vedenpitävä kamera.

Ooo kattokaas tuota, toi kuva on pystyssä!! Mut se onkii eri kameral otettu, voisko vaikuttaa..? Emmä näistä tajua.

***
Okei nyt on semmosset painostukset ollu ilmoilla että mä julkasen tän osan "jo nyt", vaikka tarina onkii vasta aluillaan. Haluisin kyl päästä jo nykypäiväänki asti, kun on jo tän vuoden puolel tapahtunu nii paljon. Ehk jätän matkakertomukseni lyhyemmäks, ehkei se loppujen lopuks kiinnosta ketään. Paitis mua. Eli aion kertoa! Mutta en täl hetkellä, koska mun täytyy valmistaa power point -esitelmä mun havaitsemista eroista Suomen ja Singaporen välillä ja esittää se huomenna parin sadan oppilaan luentosalille.... ÄäääägH. Wish me luck. Pelkään et teen niin upeen esitelmän et joudun näyttää sen jokaiselle luentosalille koulussa. Yeah right. Peace out now, ehkä mä vaik kokkaan kanatortillan nyt kun meil on keittiö!! Nii btw muutettii tossa tammikuun alussa. Siitäki lisää later. xx