Narinoita ja tarinoita leijonakaupungista: helmikuuta 2013

Lupasin sit äsken parille ihanalle ihmiselle jatkavani tätä ja jos kerta kahtaki kiinnostaa niin paljon mun tekemiset nii kai mä sit niistä kerron! :) Ja samalla jos jotakuta muutaki kiinostaa niin se blondausoperaatio Thaikuis makso vaan 30euroa. Ei huono, sanoisin.

Ah mutta palataas siis. Oli ehkä torstai, viimenen päivä Bangkokis, joka vietettii lähinnä darraillen altaan luona. Sit illal klo 20 jatkettiin seikkailua ja noustiin yöjunan kyytiin kohti Nong Khaita. Oli alunperin tarkotus matkustaa ykkösluokassa eli privaatti"hytissä", mut maanantaina jo ne oli kaikki menny. Mut mikäs siinä, kakkosluokka oli meille täysin fine. Yllättävänki siisti. Mitä nyt joku tod.näk. veritahra mun tyynyliinassa mut pikkuseikkoja tuommosset. Oltiin elätelty toiveita et matkaseurana olis ollu mukavii backpackereita, mut nou such luck. Vanhoja paikallisia naisia, mut eipä niistä ainaka ollu häiriöks. Mä sain alapedin, jonka siis joku junamies taiko penkeistä sängyks ja petaski vielä. Siihen verho käytävän väliin ja kauheen kiva maja oli mulla, tuli ihan lapsuus mieleen. Oli tarkotus mennä ettii ravintolavaunua, mut ei päästy niin pitkälle ku edelline yö paino niin paljon päälle. Elämäni pisimmäst junamatkast nukuin sit 14h, kokonaanhan se kesti 16. Ehinhän mä siis siinä jopa pari tuntia katella maisemia! Ja kahelta yöllä heräsin muutenkii kattelee tähtiä jotka näky kirkkaina. Upeeta. Ei-niin-upeeta oli se ääni mikä siit junast lähti, ihan mieletön meteli. Välil yöl heräilin siihen et se juna heilu ja keinu pahemmin ku laiva, välil tuntu et mentiin jonkuu mukulakivetyksen yli. Hienot junaradat tuol Thaimaas! Mut tosiaan, siit huolimatta 14/16h unta.. Mutta mulla onki lahja sen suhteen. O:lla ei menny ihan niin hyvin, kuulemma yläsängyn verho ei peittäny käytävän valoa ja oli kauheen kylmä.

Kisuja Bangkokin juna-asemalla

2nd class

Näköalaa aamulla

Lauantaiaamuna oltiin siis lähes freshejä kun jäätiin kyydistä pois. Oltiin edelleen Thaimaan puolella, mutta lähellä Laosin rajaa ja siitä otettiinki shuttle train Friendship bridgen yli Laosin puolelle. Siellä asemalla hommattiin viisumit (visa on arrival) ja tuktuki Vientianeen, pääkaupunkiin.

Näihin jännittäviin tunnelmiin jätän teidät tällä kertaa, koska kello on nukkumaanmenoaika.

Noniii eihän se oo ku vasta... 21. helmikuuta??? Okei ehkä vähän myöhässä oon tarinani kanssa, mut jatkanpa silti loppuun asti.

Taidettiinpa jäädä joulukuiseen torstaihin Ao Nangissa. Se oli sadepäivä, eikä siellä päin ollu hirveesti tekemistä sadeäpäiville, paitsi tietenki baarit. Mut eihän me mitään alkoholisteja olla, ja sain muutenkii loistavan idean, todennäkösesti johtuen auringonpistoksesta tai vastaavasta. Joka tapauksessa keksin että mäpäs menen paikalliselle kampaajalle ja pyydän että värjäävät mut blondiksi. Sitä idean viisautta on vaikee selittää. Mutta niin vaan menin ekaan kampaamoon mikä tuli vastaan ja kysyin että onko mahollista vaalentaa tätä reuhkaa. "Yees yees!" Eihän ne ees kunnolla ymmärtäny englantia! Että kieltämättä vähän jänskätti kun siihen penkkii istuin ja O vaan nauro vieressä, ei ees yrittäny estää mun hulluutta. Mut ne naiset oli kyl kauheen mukavia, välis kyl piti jostain kaupasta käydä hakemassa lisää sitä väriainetta ja näin. Mutta lopputulos ei yllättäen ollukaa nii katastrofaalinen! Ei tullu oranssi niinku pelkäsin eikä myöskää överiblondi, mut kuitenkii sen verran vaaleempi et sen jälkeen aloin saamaan kommentteja niinku "pitkä ja blondi, olis pitäny arvata että Suomesta" ja "totta kai saat ilmasia juomia ku oot blondi". Teki mieli sanoo et sain mä kyllä ilmasia juomia jo ennenku olin blondi :p Mutta että näin. Olihan tää sit tehtävä kun en tosiaan aikasemmin erottunu tarpeeks paljon joukosta, hehheh.

Perjantai oli sit vika ilta Krabilla ja riehuttii taas meijän vakkaribaarissa. Ja sain sit tietää et sen paikan dj oli jostain syystä täysin ihastuksissaan muhun ja kaverien mukaan se oli koko viikon vaan puhunu musta. Se oli semmonen sulonen paikallinen poika oivoi. Olin ihan otettu mutta en voinu kyl sanoo tuntevani ihan samoin. Sit ku kuunteli niit biisei mitä se soitti... No, viimenen oli Adelen Someone like you jota se sit laulo mulle, voivoi. Lauantain piti kuitenkii lähtee ettii seuraavii sydämii särjettäväks. Eiku mitä.

Bangkok olikii sit täysin eri maailma, varsinkii ku on tottunu Singaporen kuplamaailmaan. Kesti pari päivää aineki ennenku aloin oikeesit tykkää Bangkokista, vaikka se olikii likanen ja hais pahalle ja kaikki vaan yritti kusettaa sua koko aika. Meijän hotelli Prince Palace Hotel oli aikas upee ja ah se aamiainen! Ruoka se sit vaan tekee mut onnelliseks. Sit joka päivä breakfastin jälkee mentii kattoterassin altaalle makoilee. Ah sitä elämää. Tarkotuksen oli shoppailla paljonki, mut vastas oli sama ongelma ku Singapores: mä oon liian iso :( Tai siis niitten vaatteet on vaan tehty nukeille ja kääpiöille. Aineki halvemmis paikois mist just olisin halunnu mekkoja ja kenkiä ym.. Mut ei sitte. Kerran tuli vastaan mun pitunen paikallinen nainen ja olin sillee et jee on tääl joku muuki! Mut sit ku se käveli toisen kerran vastaan nii tajusin et ohops se olikii mies tai siis ladyboy. Enkä muuten haluu ees tietää kuinka monesti mua luultiin ladyboyks...

Hei mut Bangkokis oli hauskaa ajella tuktukien kyydissä! Vaikka siin tulikii nieltyy epäterveellisen suuret määrät pakokaasuja. Ja sit kahten päivän näin mun luokkakaveria Jyväskylästä, joka siis tosiaan on vaihdos Bangkokissa. Mietin sit et mitähän jos olisin iteki päätyny sinne kouluun, mut luulen kyl et viihdyn Singapores paremmin. Oon nii hemmoteltu et tykkään kyl toimivist vessoista ym. Ja ilmeisest koulu Sporessa on paljon helpompaa ku tuolla, joten score siinäki. Muttta toisaalta noi Thaimaasta käsin on matkustellu ympäriinsä paljon enemmän. Ku me ei olla päästy pois ku vaan just tollon joululomalla, eikä oikeen oliskaa ollu ees varaa koska Spore on nii helvetin kallis. Et puolensa kullaki.

Hei oisko kuvat sit mitää? Katotaas mitä löytyy.