Kännisankari matkakuumeessa

Heips, oon edelleen hengissä, vaikken ookaa avautunu täällä hetkeen. Tosin tuntu kyl et kävin lähellä kuolemaa kun nous reilu viikko sit hullu kuumetauti. Oli viel pakko olla sinä päivän 8 tuntii koululla kun vikal tunnil oli esitelmä. Mut selvisin jollain ihmeellä ja yhen fanitytön tarjoamil Panadoleil. Kotia päästyy nukuin kuumehuuruis 16h, sen jälkee alko vähitellen helpottaa. Mut siin jäi sit kaikki kiva tekemättä viikonlopulta. Keskiviikkoon mennes olin kuitenki parantunu ja olihan se lähettävä juhlistamaan ekan ja vikan tentin loppua. Se oliki sit semmonen reissu että.. Mulle tulee todella harvoin blackoutteja, mutta tää oli yks niistä poikkeuskerroista. Ei ollu ehkä paras vetää tyhjään mahaan ja olis tietty voinu jättää Arenan free flowilla käynnin väliin jos ois tienny et pian löytyy kavereita joil oli ehtymätön varasto vodkaa, redbullia sekä kaikenlaisii shotteja (kuulemma. Jossain shottien välissä pimenee mun muistikuvat). Kuulemma tequilaaki oli ilmestyny ja vaikkei O ollu varma et olinko sitä ottanu nii tiiän kyl itteni sen verran hyvin et varmaan olin ekana jonossa. Mut päästiinpä Atticas yhelle vip-puolelle mihin ei aikasemmin oltu osattu luikerrella. Nyt saatiin ihan rannekkeetki. No mut ilmeisest baarissa en mitenkää erityisemmin nolannu itteäni. Pihalla sit… No, ilmeisest näyttelin vaan kaikille keskaria, mikä nauratti kyl jälkikäteen koska mistä lähtien mä oon ollu angry drunk?? Aina on känniveera tähän asti saanu hyvää palautetta. Ilmeisesti joku raja tuli ylitettyy nyt. Sit O oli menny selittää joillekii et ollaan venäläisiä ja mä olin kans ilmestyny siihen ja ruvennu iteki venäjäks höpöttelee. Mä en ees tienny osaavani venäjää! Mut mitäpä sitä ei kännissä sujuvasti osais. O jossain vaihees jätti mut ja läks käymään mäkissä, sil välil mä tein katoamistempun, mut onneks kännykän avul O sit löys mut. Sit piti vähän oksennella ja tietty näyttelin kaikille keskaria. Silti kuulemma koko aika yritti miehet tulla juttelee, on kyl epätoivost väkee aamuöisin liikkeellä. No mut O piti huolta ja sai meille taksin ja päästiin kotia ihan onnellisesti. Ainoo vaan mikä harmittaa et sen reissun jälkeen ei oo löytyny mun rannekelloa. Varmaan vaihoin sen viinaan tai heitin jotakuta päähän. Tykkäsin siitä hirveesti, nyt surettaa. Ei pitäis kiintyä tavaroihin niin paljoa. Eikä pitäis juoda itteään tuohon kuntoon. No mutta hymps. Näitä sattuu. Parhaimmilleki.

Perjantain sit vuorostaan piti lähtee juhlii lomanalkua, ja kun olin jo päättäny ettei keskiviikolle voi ku nauraa eikä sitä tarvi hävetä niin.. Siin ku nautiskellaa terassil Heinekeneita ja superhyvää pitsaamme nii jotkuu miamilaiset miehet tulee kettuilee että tunnistetaan sut keskiviikolta, olit vähän huonossa kunnossa.. Tietty yritin tosi vakuuttavasti kieltää olleeni missään liikentees sillon, mut ei vissii menny läpi. Ne kans mainitsi et olin keskisormea näytelly kaikille, paitsi kuulemma en niille. No, korjasin sen asian sit jälkikäteen. Ei mut meil oli ihan ystävällismielistä läpänheittoa siinä. Silti vähän kyllä hävetti kieltämättä :D Onneks huomen lähetää maanpakoon nii ehkä sit kolmen viikon pääst kukaan enää muista mua. Perjantai oli kyl hauska ilta, mentii ekaa kertaa Cuba Libreen mikä on semmoi pien baari jos on kans tanssilattia ja siel oli ihan mahtava meininki! Huippu livebändi soitti kaikkee latinomusasta Elvikseen ja ah oli hienoo. Se on yks uus lempparipaikka. Siel sit kuitenkii tavattii yks jenkki ja hollantilaismies, joiden VIPpejen avul päästiin Pump roomiin, joka oli kans uus klubituttavuus. Sielläki livebändi jos oli hurmaava transu laulamassa. Ne soitti mm. Sex on fire’in, tykkäsin. Ai nii ja tää jenkkimies vaikutti oikeest kivalta tyypiltä pitkäst aikaa. Faith in men restored. Not. Selvis meinaa loppuillast et sil onkii vaimo kotona (ja koti siis Singapores). No mut voin kertoo et sen käyttäytyminen oli kaukan siitä et sil ois vaimo ollu. Eikä sormustaka näkyny. Oli viel kovast viemässä mua lounaalle ym. Mä se aina löydän nää helmet. Et eka oikee varteenotettava treffikutsu pitkäst aikaa tuli varatult mieheltä. Miten en oo ees yllättyny. Jatkuvast tuntuu enemmän ja enemmän silt et mun kohtalona on ikisinkkuus. Täytynee hyväksyä.

Mut ah, huomen pääsee pois täältä ja mein upee matka starttaa! Yritän päivitellä reissun aikana et mihin seikkailuihin ittemme saadaan. Mä vaan niin ootan niit hiekkarantoja ja et pääsee uimaan mereen ja ruskettumaan eikä sada joka fakin päivä ja saadaan oma hotellihuone mis ei oo samois tilois hulluja kiinalaisia. Eikä tarvi syödä hostellin muonia kolmeen viikkoon!! Ollaan ihan innoissamme. Ja alkoholi on halpaa ja voi kerrankii Ite maksaa juomistaan! Vähänkö aikoo olla rikas olo. Mitenköhän sitä saa nukuttua ku niin meinaa jänskättää. Eikä tarvii ajatella kouluhommia eikä mitää muutakaa. Kolme viikkoo täyttä lomailua. Upeeta. Helvetin upeeta. Sit vaan toivotaan et kaik menee hyvin eikä kumpikaan vedä blackoutteja Bangkokin kaduilla, siel ei ehkä oo ihan niin turvallista. Ja Bangkokis nään luokkakaveria jee! Mut viis yötä Krabilla tosiaan ensiks. Bring it on, beach. 

Tarinoita roskaajista junarosvoihin

 Tiiättekös, Singapore ei todellakaan oo oikee paikka niille jotka pelkää ukkosta. Salamat välkkyy ja kämppä tärisee pamahuksista päivittäin. Ei se mua kyl sinänsä jännitä, enemmän pelottaa toi seinän takana oleva henkien riivaama tyttö. En viime kerralla tosiaanka liiotellu, ennemminki vähättelin sen kohtauksia.  Vitsi mä ootan et pääsee täält hullujenhuoneelt kolmeks viikkoo pois. Sillon tosin joutuu eroon myös toisesta tytöstä, joka ilahduttaa päivittäin kävelemällä alasti ja jättämällä vessanoven selälleen asioidessaan sekä tietty suihkunoven kun käy suihkussa. Tai ku pesee pyykkejään siellä suihkussa. Näiden onneks me ollaa vapaamielisiä suomalaisia, vois jollekii jenkille olla vähän sitkeempi pala purtavaks. Oho ja taas kuulostaa siltä et seinät kaatuu päälle ukkosesta. Mut tyttö ei raivoo joten kaikki hyvin.

Tai no se ei oo hyvin että mun tallattu jalka ei oo vieläkään parantunu, vaik luulin lauantaina et olis jo menny ohi. Mut eeei, se on edellee turvonnu ja kipee. Apteekist sain Voltaren emulgeeliä, nyt pistän toivoni siihen ihmeaineeseen. Eilen pidin lepipäivän enkä kävelly paljookaa, mut tänää piti käydä koulul vähän maalailee seiniä. Ja shortsejani siinä samalla sit tietenkii.

Luin muuten tänää paikallist sanomalehteä, ja on tää kyllä vaan melko huima maa. Brittimiestä syytettii "for touching a woman's groin" Clarke Quayin kadulla aamuyöllä ja edessä on kahen vuoden vankeustuomio sekä kepiniskuja, jos tuomio menee läpi. Lähinnä siis ihmettelen tuomion rankkuutta, Suomessa on vaikeeta saada ees taposta kaheks vuodeks istumaan, tai siltä se mulle on vaikuttanu. Sit toinen keissi oli kun jostain kerrostalon ikkunasta oltiin toistuvasti heitetty roskia alas, esim. banaaninkuoria. Ensin oltiin yritetty väijyvien poliisien avulla saada rikollinen kiinni, mutta kun ei sillä tavoin onnistunu niin asensivat kameroita. Kameran videolta sitten huomattiin jonkuu miehen heittävän tupakantumpin ulos ikkunasta ja näin tämä paatunut rikollinen saatiin sitten kiinni. Tuomiona oli tonnin sakot. No, onpahan poliiseil jotain tekemistä. Tääl kun on kumminkii rikkolisuus vähissä. Olin tänne Suomesta tulossa ehkä turhan luottavaisin mielin, mut kyl tääl esim. näkee julisteit mis lukee ”Low crime doesn’t mean No crime”.  Että ihan kannattaa olla varovainen, kun mulla kuitenki on historiassani pari noita tapauksia ollu.. Täs kohtaa sit pohdin että jakaisinko tarinani tänne. Ja päätän että antaa mennä vaan.

Ekan kerran mun laukusta varastettii omaisuus Ausseissa, Melbournin yökerhossa. Alkoholin, nuoren iän sekä naiiviuden aiheuttamalla tyhmyydellä oli kaikilla osansa tässä asiassa. Ja se oli sit iskän vanhuuden aiheuttamaa hatarapäisyyttä ettei mulla ollu vakuutus voimassa. No siinä meni sit samalla kertaa mm. kamera, kännykkä, iPodi ja passi. Laukku sentää löyty miestenvessasta, josta olin onnellinen koska se oli ollu 15-vuotislahja ystävält. Ja on muuten mulla mukana tääl Sporessaki. Anyway, vaikka toi yö oli muuten niin paska nii oli siin jotain yllättävän hyvääki. Nimittäin olin tavannu sinä iltana jonkuu nuoren putkimiesjätkän ja se sit autto mua ensinkii ettii sitä mun laukkua ja näin, ja sit lopuks kun oli selvää et kaik arvotavarat oli menetetty nii se sääli mua niin et se sano kaverilleen et ota sim-korttis pois puhelimestas ja sit ne anto sen luurin mulle. Eli siis tiivistelmä: tapasin tän jätkän tona samana iltana ja näin sen kaveria parin minuutin ajan ja siin ajas ne päätti lahjottaa puhelimensa mulle. Sitpä mul oli toimiva kännykkä ja Nokia viel kaiken lisäks. Niit kaht poikaa en nähny sit enää koskaan. Putkimiehelle tekstasin seuraavan päivän ja kysyin et pitäiskö kumminkii palauttaa se, mut ei kuulemma. Se on mul edelleenki jossain talles, vaik pari luurii on sen jälkee tullu kierrätettyy. Mutta siis mun mielest oli vaan upeet et löytyy noin hienoi ihmisii ja etenkii tollassel hetkel ku maailma vaan itketti ja vitutti.

Ausseis tapahtu toinenkii tarina jonka haluun jakaa nyt kun kerta vauhdissa oon. Oltii työkaverien kans junassa kun kolme jätkää kävelee vaunuun ja sanoo ”give us all your stuff”. Meitsi kattoo siin suu pyöreenä ja kaverit kai samoin. Jäbä toistaa itteään vielä ja mä vaan mietin että oh shit oh shit mitä nyt mitä nyt ja onkohan sil jonkiilaist asetta jne. Ja sit tää mun matkaseurue: kaks intialaispoikaa joil on selkeest kuset jos ei paksummatki housuissa, aasialainen jätkä joka hyödytön sekii,  irlantilainen rääväsuinen tyttö, josta olis tosta porukasta ollu kirkkaasti eniten hyötyä. Mut sen ei tarvinnu mitään tehä eikä sanoa koska mukana oli myös meijän pitkä, kovakuntonen (komee) afrikkalaismies, joka ensin vaan tuijottaa jätkii ja sit sanoo hiljasel, matalal äänellä (en ikin unoha sitä äänenpainoo): you think you can rob me just because I’m wearing a tie? You think you can fucking rob me? Tätä jatku hetken ja sit se alkaa irrottaa solmiotaan ja näyttää ihan tappavan murhaavalta, ja nää meijän rosmot jäätyy täysin ja alkaa takeltelee ja pyytelee anteeks ja sanoo jotain et se joka uhkaili meit ois ollu muka kännissä. Sit ne päät painuksis lähtee karkuun.  Aika jäätävää menoa. Ja mitä mä tein tän koko episodin aikana? Must se oli aika mielenkiintosta, nimittäin mä onnistuin poistamaan mun sim-kortin mun kännykästä sekä otin luottokortit pois lompakost ja pudotin laukunpohjalle ettei ne ehkä sais niitä. Ilman et kukaan huomas. Hyvä tietää et kykenen sentää jotain älykkäitäki liikkeit tekee paineen alasena. Mut onneks meil oli tää meijän sankari matkassa. Ja onneks jannuil oli loppujen lopuks vaan erittäin köyhä Jesse James yritys. Mut nytpä mulla on junaryöstötarina. Toivottavast ei tuu niitä enää enempää. Esim. yöjunassa Bangkokista Laosiin, joka on muuten edessä joulukuussa. Ei voi luottaa et on ain sankari pelastamas. 

Sit mul ois viel kolmas tarina joka tapahtu Jyväskylässä, rakkaassa Brassa joka petti mut pahasti. Koska nyt en nää miten ois ollu mun tyhmyyttäni tällä kertaa. Mul oli olan yli menevä käsilaukku, jota pidin päälläni koko illan ajan. En ollu kännissä, en ees melkeen. Ja silti narikalle mentäessä oli koko omaisuus hävinny. Röyhkee ammattilainen ollu asialla. No mitäs sitte, kaik kaverit oli lähteny ja jäljellä vaan kemianopiskelija Helsingist jonka olin tavannu sinä iltana. Oli talvi, oli kylmä, ja multa oli viety kotiavain. Takki sentää löyty narikasta, se olis ehkä eniten itkettäny. Billabongin nahkatakki Ausseista. Ois ollu kallis reissu ettii uus. No mut tää kemisti oli kaverinsa luona kyläilemäs, ja ne oli molemmat nii mukavii et pyysivät mut sit mukaansa kun ei mul kerta ollu mitää muutaka paikkaa mihin mennä. Tietty jälkikäteen ajateltun oisin voinu esim. hankkii numerotiedustelust kämppiksen numeron (jonka muka osasin ulkoa mut ei se sit tollasel hätähetkel tullu mieleen) ja yrittäny tavottaa sen. Mut sitpä ois tääki seikkailu jääny väliin. Lähin sit näitten kaverusten matkaan, joita oli muuten kuus yhteensä ja taksil matkustetaan en tiedä minne, koska mua vaan vitutti ja kaikki tuntu tosi epätodelliselta. Tää oli kyl muuten melkonen hupiporukka. Lainasivat sit kännykkää ja ettivät numerot niin et sain kuoletettuu pankkikortin ja sim-kortin. Sen jälkeen ei sit auttanu mikään muu ku booli. Sitä oli semmone jäätävä tynnyri siel kämpässä. Joka oli muuten pikkunen yksiö. Minä ja kuus jätkää. Minä ja kuus kemisti/fyysikkojätkää. Olo oli ku oisin tipahtanu The Big Bang Theoryn jaksoon. Kämppä oli täyn kaikenlaisii jättipaksu fysiikankirjoja ja Pullia, joo ne oli paistanu ihan tajuttomasti pullia. Ja sit tietty kun ne puhu yhteisellä kemistifyysikkokielellään nii joo, se oli jotain ihan ku tv-sarjasta. Mä vaan istun siinä ja lipitän booliani. Boolinjuonti loppu sit siin vaihees kun yks niistä sammu sen ämpärin päälle. Ihan mahtavaa porukkaa :D Aamul lähetin sit SOS-viestejä Facebookissa ja yks enkeli-Jussi tuli ja haki mut autollaan pois. Olin muuten Laajavuoren hiihtokeskuksen vieressä. Outo, outo yö. Se on jääny mun muistoihin sinä yönä kun päädyin TBBT:n jaksoon. Omaisuus tulee ja menee, mut tommoset hämmentävät kokemukset, ne jää muistoihin lähes ikuisest.

Silti olisin ihan onnellinen jos nyt selviisin kotia ilman et yhtään passia tarvii uusia tai pankkikorttia kuolettaa tai menetettyjen kamerakuvien perään itkeä tai tai tai.. Jenkeis selvisin, ehkä mä täälläkii.

Kunnon romaani takana, täshän tuli nälkä. Nuudeleita kehiin siis. namnam.

Week 6

Aijai, sitä hävettää aina lukea tekstejään jälkeenpäin. Mutta kun kerta oon tän alottanu nii en nyt sit keskenkää jätä. Ja yllättävän moni tuntuu jopa seuraavan! Kiitos teille, tuotte tarkotusta mun elämään.

Ja mitäs tää mun elämä nyt sit viimeaikoina onkaa ollu. Kouluviikko oli harvinaisen rankka, ja jouduin keskiviikkonaki mennä tekee ryhmätyötä :/ Mut kaverit sääli mua ja halus välttämättä tarjota juoman koska olin siellä niiden takia. Vaikka olinkii täysin hyödytön. Nää on vaan liian ihana ain välillä. Hmm ja keskiviikkohan oli ladies’ night, niinku kaikkien pitäis tähän mennessä jo tietää. Haettii ilmaset juomamme Atticasta ja Arenasta ja mitäs siihen voi sanoa, hieno ilta. Kovasti hommailin uusia kavereita ja hauskaa oli. Paaaitsi että joku ämmätsu tallas korollaan mun jalan päälle nii pahasti että seuraavan päivän en kunnol pystyny kävelee ja jouduin jäämään sänkyyn koko päiväks. Ja ha se ei oikeest ollu tekosyy darrapäivän viettoon. Oli ihan turvonnu ja ai saatana ku kipee. Täst alkaa tulla aivan liian tavanomasta että teloudun baarireissuillani. Perjantain oli sit esitelmä koululla et kipulääkkeiden voimin oli pakko mennä. Illan sit otinkii vaan iisisti kotona enkä lähteny mihinkään. Mut ei se mitään, koska oli vast perjantai.

Lauantain menin luokkakaverin luo kyläilee ja se esitteli mulle Bishania eli asuinaluettaan. Oli ihan innoissaan kun pääs näyttää kaikkee. Tapasin myös sen isän ja veljen. Ja opinpahan taas paljon täst kulttuurista. Tiesin kyl jo tähän mennessä että nää on tosi työorientoituneita, mut oikeest lapsilla ja nuorillakaa ei oo tääl mitään oikeeta elämää! Ne voi olla kymppiin asti koulussa, sit läksyt ja seiskalta taas tunnille. Sit jos pääseeki joskus aikasin nii niil on ekstra, ”tuki”opetusta ympäri kaupunkia eri paikoissa jopa kolmena, neljänä päivänä viikost joista niiden vanhemmat maksaa tuhansii dollareit kuussa. Sit siihen kaikkeen viel lisäks koulun pakottamat harrastetoiminnat, joihin menee aikaa myös viikonloppusin ja lomalla. Ja lomille annetaan ain hirveet määrät läksyjä. Pää hajoais tollases. Mut näille se on ihan normia. Sit opin myös että jos haluaa hdb-asunnon (eli yleisimmän asumusmuodon joka on suhteessa ihan affordable) nii on pakko olla just menny naimisiin. Sinkut joutuu ostaa superkalliin condon, tai sit ne vaan jää vanhempiensa luo asumaan niinku suurin osa tekee. Loppu elämäkseen. Nuoret ei ikin vaan muuta omilleen, vasta sit ku menee naimisiin tai jos on jo ollu nii monta vuotta töissä et on varaa condoon. Nii ja niitä hdb-asuntoja joutuu kans jonottaa monta vuotta koska kysyntä on nii suuri. Huhhuh. Suomi alkaa oikeest tuntua aika kivalta. Ilmastoa lukuunottamatta.

Suomi. Suomalaiset. Eilen törmättii ekoihin suomalaisiin baarissa (Atticassa). Sain muuten tekstarilla kutsun guestlistille Zircaan joltain melko random naiselta jonka oon kerran tavannu puolen minuutin ajan jollon annoin sille mun numeron. Haha, noit guestlistei aina vaan tipahtelee ihme paikoista. Käytii kyl Zircassa mut vaihettii sit Atticaan. Jossa tosiaan suomalaiset.  Viis jätkää. Huhhuh. Ois voinu jättää väliin. Olivat vaan niiiiiiin suomalaisa. Semmosta awkward-tyyppiä. Mukavia kyllä joo ja kahen niiden kanssa hengattiinki siel koko yö (mitä nyt välil harhailin irlantilaisten luo), mut mut.. No, ens kerral ehkä esitetään olevamme jotain muuta kansalaisuutta. Suomalaisit saa tarpeeks Suomessa. Tavattii muuten niitä ennen hauskaa porukkaa mm. Jenkeist ja Ausseist. Ja Taas meijän kaa halus randomit yhteiskuvaan, tät on tapahtunu nyt jo niin usein et mietitää vakavast et tehään siit rahastusbisnes. Kaiken kaikkiaan melkonen yö. Taas kerran.

Sit pakko mainita kuin mulle alkuviikost soitteli joku mies valehtelematta 20-30 kertaa vuorokauden sisällä. Kerran sen kaa puhuinkii mut en oikeen saanu mitää selvää ja se oli jotenkii tosi hämärä puhelu.. Sanoin sit et tekstais jos on jotain tärkeetä. Koska kai sil on joku hätänä ku tollasel vakaumuksel yrittää tavottaa?? Mut se vaan jatko soitteluja, kaikkin vuorokauden aikoina. Luokittelin sen ihme stalkkeriks. Sit kerran pyysin yht luokkalaist jätkää vastaamaan, eikä sekää oikeen mitään saanu irti paitsi sano että se oli INTIALAINEN – eli nyt niillä on jo mun numerokii!!!! Ja mä en oo kyllä tietääkseni kellekään numeroani antanu. Baaris en ees vois antaa koska alkoholin vaikutuksen alasena mä en sitä koskaan muista. No mut lopettipahan sit soittelut sen jälkeen. Ei siis vissii ollukaa mitään nii elämää suurempaa. Ehkä se pelästy tätä mun mahdollista poikaystävää/veljeä/isää. Kiitos siis mun kaverille. 

Ja sit jotain omituista on että mulla tuntuu olevan oma fanityttöryhmä koululla. Ekalla kerralla kun ne tuli juttelee nii se oli sisällöltään lähinnä tämmöstä: ”Hei saadaanko jutella sulle kun ollaan jo kauan haluttu mut ei olla koskaan uskallettu ja sä istut täs yksin ja saadaanko istuu tähän ootko varma ettei häiritä vitsi sä oot kaunis mistä sä oot ootko sä naimisissa häiritseekö sua että mä kysyn tollasta ah sul on kauniit silmät voinko mä kutsua sua mun kaveriks ootko varma ettei häiritä hei kiitos hirveesti että saatiin puhua sulle kiitos paljon okei pitääkö sun mennä kiitos ja ihanaa päivää nähdään…” Että. Niin. Seuraaval kerral ne pahotteli ettei ne voinu pitää mulle seuraa koska niitten oli pakko mennä luennolle ja ne oikeest oli tosi pahoillaan siinä, mut että niitten oli Pakko mennä. Ja kerran ne halus yhteiskuvaan mun kanssa. Mitä täällä tapahtuu?? Tosin mulla on pien veikkaus että kaks niistä voi hyvinkii olla intialaistaustasia, joka selittäis paljon. Ja sit taas ei selittäis mitään. Omituista, omituista elämää. Suomes varmaan tulee pahin kulttuurishokki kun ketään ei enää kiinnosta mun olemassaolo niin ku täällä :P Toisaalta se on myös erittäin tervetullutta.

Okei ehkä siinä tarpeeks ajatuksia tält erää, mä voisin jatkaa ns. turhaa päivääni vaik leffan ääres. Maanantai tulee kyl ihan liian pian. Kuten aina. Paitsi kahen viikon päästä kun lennetään Krabille!! Jeejee. :)

Bishan park

Yö- ja hostellielämän riemuja

Noh niin, eihän täs auta ku kertoo perjantai-illasta, oli meinaa taas suht ok yö. Iltahan siis alko perus perjantaimeiningeissä eli käytiin hakemassa jokaviikkoinen annos sivistystä (vai miten se meni) kiinalaisen orkesterin konsertista. Sivistyksen linjaa jatkettiin Clarke Quayn sillalla, jossa maistelin ensimmäistä kertaa Filippiiniläistä Colt 45-olutta. Ja mitäs sanoinkaa aikasemmin siitä vieraslistasta? No, O sai viestii meijän yhteiselt baarikaverilt joka tavattii joskus alkuaikoina Zircassa, ja se lupas suhteidensa avulla hommata meijät sisään. Tadaa, mission accomplished.  Ihan ilman yritystä. MUTTA ei siinä vielä kaikki. Siinä kun mä hörpin oluttani (ja aloin jo päästä hyvään fiilikseen koska jostain syystä kalja tekee mut onnelliseks. Maistuu pahalta, mutta tekee onnelliseks) ja O veti siideriään niin joku pieni, söpö, mun arviolta 15-v. poika lähestyy meitä. Rupee sit kyselee että mitä ollaan tekemässä ja btw ollaanko 18. Me molemmat jo oletetaan että se haluu pyrkii baariin meijän avulla, kunnes se kysyy että halutaanko Atticaan ilmatteks sisään. Siel on kuulemma liikaa miehiä suhteessa naisiin ja saatais ilmast juotavaaki. Okei eli ilmeisest poika oli vanhempi ku 15 ja töissä Atticassa. Mut ei ois päälle päin arvannu. No, meijän ei tarvinnu kauaa miettiä, etenkää sillon kun se palas uudellee juttelee ja lupas meille vodkaa kun kuuli et ollaan Suomesta. Mutta siinäpä poika teki virheen, jota varmasti katu. Koska kun suomalaiselle lupaa ilmasta vodkaa (tai mitä tahansa viinaa yleensäki) niin siitä lupauksesta ei hevillä luisteta. Eikä millään muullaka genrellä.
Okei long story short, tää Lew-jäbä joutu näkee aika paljon vaivaa meijän drinkkien eteen, ja jossain vaihees meit jo kävi säälittää poikaparka niin et sanottiin et unohtais koko jutun. Mut ei suostunu, ja lopulta saatiinki rivi juomia. Ja oli muuten oikeessa, paikal oli suhteellisen paljon urospuolista väkeä. Ja hauskaa porukkaa muutenki ja mähän olin iteki aivan liekeissä aina viiden pilkkuun saakka. Pian sen jälkeen  muuten ku oltii vodkamme saatu juotuu ja lähetty dominoimaa tanssilattiaa nii jotkuu randomit pyys meijät privaattisohvakkeelleen (joka oli periaattees tanssilattian yhteydes) jossa oli pari jätti vodkapulloo ja armeija redbulleja. Ja siitä ne sit tarjos meille juomii koko loppu yön. Ihan huippuu porukkaa ja huikeeta menoa. Vähän ennen pilkkuu muuten ilmesty tyyppi joka yritti tehä vaikutuksen ripustamalla redbull-tölkin roikkumaan huulensa läpi (sil ilmeisesti oli lävärin reikä siinä). Voin kertoo ettei tehny suurta vaikutusta. Näytti vielä ihmettelevän.

 Huhhuh, semmonen tarina tällä kertaa. Täshän meinaa jo liikaaki tottua tähän VIP-kohteluun. Mut tääl ois bilettäminen muuten niin helvetin kallista että ei voi olla ku onnellinen ja oottaa mielenkiinnol tulevii iltoja. Toistaseks tunnutaan osaavan tää homma, mut katotaan kuin kauan jatkuu.

Okei ja sit aivan toiseen aiheeseen. Meinaa pakko avautua vähän meijän kämppiksistä. Joita on siis 4 kiinalaist tyttöä. Ja ah ne on todellinen ilo sielulle. Etenkii tykkään että ne huutaa ja tömistelee myöhään iltasin läpsyttimillään edestakasin kämpässä (siis oikeest ne on suht pienii tyttöjä, miten niist ees voi lähtee niin painava ääni??). Sit tietty arvostan että aamusin huudattavat Gangnam-stylea, paremmin ei aamu vois alkaa (Tiiän pari luokkalaist jotka on samaa mieltä, ainaki laivalla). Mut Kaikkein Eniten tykkään siitä, kuinka aineki yks niistä saa päivittäin itkukiljuraivareita ja oikeest kuulostaa ku se olis pahojen henkien riivaama ja me mietitää et soitetaanko poliisit, lääkärit vai manaaja. Ilo sielulle, kuten sanoin.

Enkä oo vissii pahemmin aikasemmin kertonu tästä meijän asuinalueesta. No, tää Mount Vernon on tunnettu siitä ettei täällä oo käytännössä mitään muuta ku hautausmaa ja krematorio. Ei se tosin pidän aivan paikkaansa, koska meitä vastapäätä on tosiaan jonkiilainen poliisikoululinnotus, johon on lennätetty väkee Nepalista ja ne on niinku tässä maassa alansa pätevimpiä. Että aineki pitäs olla turvallinen olo… Paitsi että. Välillä öisin herää ammuskeluihin ja pelästyy ennenkö tajuaa toivoa että ne on vaan jotain ampumaharjotuksia. Tai sit niinku oon pari kertaa heränny johkii yliäänikoneeseen, siis en tosiaanka tiiä mikä se on, mutta kun sikeest unest herää siihen nii kerran olin aivan varma että se on joku ydinpommikone joka lentää kohti ja mietin vaan että tässä se nyt sit oli, nyt mä kuolen. Jossain vaihees sit tajusin et ehkä se oliki vaan joku poliisijuttu. Mut se ääni oli aika kammottava. Tosin ei niin kammottava ees ku toinen ääni mikä sielt kuuluu, Aivan liian usein. Nimittäin nää kokelaat on tuonu perheensä mukanaan, eli myös lapsensa eli siellä linnotuksen sisällä on niille koulu. Ja täs koulussa on aamusin aamunavaus, siinä seiskan ja kasin välillä. Ja tää aamunavaus tietty kuulutetaan täysiä kaiuttimista, niin että silt ei voi välttyä tien toisella puolella nukkuvat viattomat, väsyneet opiskelijat. Mut pahinta siinä on se ääni. Hmm okei kuvitelkaa joku kauhuleffa jossa porukka on pistetty saarelle ja sit kaiuttimist kuuluu semmoi psykopaattinaisääni, semmonen tekoilonen ja jotenkii niinku ei ollenkaa ihmismäinen. Ja se sit sanoo kuin ne aikoo kaikki kuolla yks kerrallaan. No, tää on sellanen ääni. Tosin ei se aivan noin sano. Mut yhtä hyvin vois sanoa. Että fucking good morning to you too.

Okei juu eli en ihan oo tän hostellin suurin fani, enkä oo viel ees kertonu ruokailuist. Enkä nyt taidakaan. Mut on täs edelleen hyvät puolensa, pakko itteäänki viel muistuttaa: on siisti, ei oo torakoita eikä muitakaan vastaavia. Okei yks lisko asuu mein sohvan alla mut se on ihan ok kaveri. Sähköt ei oo pahemmin katkeillu vähään aikaan. Kuntosali on pien, mutta olemassa. Keittäjämiehet on kavereit, vaik mun lemppari lähtikii. Mrt-asema on lähellä. Ai nii ja täs on vieres kans SPCA eli eläintensuojeluyhdistys. Koirat välil haukkuu öisin mut ei se oikeest haittaa. Joku kerta käyn viel sisällä, pelkään vaan et haluun viedä ne kaikki mukanani kotia. Pienii vierotusoireita mun omasta koirasta… No mut niin, on tää vissii ihan ok paikka asua. 5kk. Ja joulukuus pääsee kolmeks viikkoo pois. Mikä on muuten jo kolmen viikon päästä! Loma siis. Joulukuu jo lähempänä. Aikamoista. Hirveen äkkii menee aika, ja kohtahan pitää jo palata Suomeen :o Mut sillon on melkeen koko talvi ohi jo. Tääl on parin päivän ollu vaan about 25 astetta ja se on tuntunu kylmältä! Ihan kananlihalla oon ollu. Vuos sit vannoin etten enää ikin vietä koko talvea Suomessa, ja must vähän tuntuu et aion pitää sen lupauksen. Ei oo mua varten se. Mut tiiättekös mikä on mua varten? Nukkuminen. Nukkuminen on tosi jees. Jotenpa ryhdyn siihen nyt heti.

Elämän oppeja yössä

Jou jou jou. On täs taas parin tunnin vapaa koululla nii jos mä yrittäisin vähän taas päivitellä elämääni. Tiistain oli tosiaan Deepavali ja vapaa, joka meinas tietty että olihan se mentävä maanantai-iltana kattelee vähän meininkiä. Tosin ei kuitenka pikku intiaan, jotain itsesuojeluvaistoa sentää olemassa. Oli kyl vaihteeks mielenkiintonen ilta, tosin eihän niitä muita täällä oleka. Mäpäs vaikka huvikseni listaan jotain mitä tuli opittua:

•          Porukka osaa oikeest bilettää maanantaisinki, aineki jos on public holiday seuraavana päivänä.
•          O:n suuntavaistoon ei todellakaan pitäis luottaa (yleensä aina uskon muita koska omani on nii surkee, mutta pitäis muistaa että vaikkei muilla voi olla huonompi niin yhtä huono voi olla!)
•          Taksi on hyvä vaihtoehto, etenkii kun ei oikeest tiiä mihin suuntaan on lähtemäs kävelee keskellä yötä. Ja etenkii sen jälkeen kun on vaeltanu väärään suuntaan pitkän aikaa..
•          Taksia ei kuulemma pidä ottaa vauhdista heiluttelemalla säärtään. Vaikka se toimiki.
•          Butterfactory nous lemppari baarien kärkeen!
•          Sparkling sake EI ole hyvää.
•           ”Jos se on liian kovalla, oot liian vanha”
•      Aina välillä oon liian vanha.
•          Ei pidä taistella ilmasta viinaa vastaan (kiva britti olis ostanu drinkin mut en oikeen halunnu ottaa sitä vastaan (believe it or not, mul välil tulee huono omatunto tollasist??). Meinattii sit hankkii yks puokkiin O:n kanssa, mutta baarimikko tarjoskii meille molemmille. Upee paikka tuo Voitehdas!)
•          Parhaat taksikuskit löytää Fullerton Onenin edestä. Ja saattavat aluks näyttää vitun vihasilta, mutta yllättävät sitte.
•          Meijän hostelli oli aineki 60-luvulla oppilaitos (jossa meijän taksikuski opiskeli).
• 
  

    Juup, mm. semmosta settiä sinä yönä. Tänään taas perjantai että saa nähä mitä sitä keksii. Jos jostain tipahtais taas guestlist-kutsua.. Ja alkuillasta mennää koulun sinfoniaorkesteria kuuntelee, sain luokkakaverilta ilmaseks liput itelleni sekä O:lle. Pikkasen sivistystä tähän elämään. Tulee ehkä ihan tarpeeseen. Keskiviikkon kyl käytii leffas kattoo Pitch Perfect. Okei se oli ehkä vähän eri tasosta kulttuuria.

Nyt loppu inspiraatio. Vaikka oliski vaikka mitä tarinoita varastossa. Toisen kerran sitte.

P.S. Vähän kun selailin noita edellisii sepustuksiini nii vähän niinku vaikuttais et painotus on yöelämän puolella..? Vai kuvittelenko vaan :P No mut ei kait se väärin oo. Muutenki päivisin yleensä oon koulussa, syömässä tai nukkumassa, etenkii viime aikoina ku fakin sadekausi on alkanu nii ei oikeen uskalla lähtee ulkomaailmaan pitkiks ajoiks seikkailee. Toivottavast nyt vknloppun ois hyvä sää, ois nii monta paikkaa mis tahtois käydä! Sit voisin kertoo niistäki, eikä vaan aina näistä baareiluista. Vaik tiiänki et tykkäätte kummiski. Mut joo over and out nyt. 

Baareja, temppeleitä ja kaikkea siltä väliltä

Alotanpa taas baaritarinalla. Perjantaina meinaa lähin ulos luokkakaverien kanssa, päästiin Helipadin guestlistille. Niinpä, mistä näitä vieraslistoja aina löytyy? Klubi lopettaa parin viikon sisällä, nii varmaa senkii takii oli niin Täynnä. Siis oon ennenki ollu kyl ruuhkases baaris, mut tää oli jotain aivan uutta. Löysin kyl sit alueen mis oli vähän enempi tilaa – myöhemmin selvis et se oli tosi-VIP-puoli. Mut helppohan se on pokkana kävellä sisään kun ei ees tiedosta menevänsä luvatta paikalle J Anyway, meijän porukka hommas vodkapullon pöytään ja siitä se sit lähti. Tai itse asias ei ees lähteny. Vähän meinaa huolestuttaa mun alkoholitoleranssi, kun ei noussu päähän sitten millään. Ei toiminu viina mehuun sekotettuna, viina suoraan kurkusta alas (paljon), tequila-shotti eikä tuleen sytytetty bacardi-shotti joka juotiin pillillä kirsikan kera. No mut olipahan taas hyvä yö. Sit yks kiva Colin heitti mut ja mun luokkakaverin kotia, mut ensin käytii neljältä jossain ruokapaikas syömäs kalapallokeittoa ja taikinanyyttejä, joissa oli mm. lootuskukkatäytettä. Hieno ilta. Vaikka näinkii n määrän teinejä oksentavan. Ja jouduin just tapahtuneen tappelun keskelle enkä meinannu päästä pois tieltä kun poket paino päälle ja jätkil oli nenät ja veressä ja näin. Mut mulla ei ollu tällä kertaa mitään tekemist sen tappelun kanssa. Ja viimekshän ei ees ollu tappelua, se oli vaan kun paikallinen jannu halus pelastaa mut jättikokoselta mustalta teksasilaismieheltä ja no, vähän oli kyl kuumat paikat. Kerranhan Suomes yks jätkä leikki ritaria ja alko homottelee itteään kolme kertaa isompaa kaljupäistä karjua ja niinhän se päätty että "ritari" lens kajarin kautta selälleen tanssilattialle. Mistä näitä oikeen tulee? Voin kertoo etten oo pyytäny. Vaikka välillä oonki ihan otettu. Mut en silti kannusta. 

No mutta etten antais aivan väärää käsitystä nii kyl mä täällä muutaki teen ku biletän ja laitan poikii tappelee. Sitä tapahtuu vaan kaks kertaa viikossa. Siis biletystä. Tappeluja harvemmin. Oikeesti ei lähes koskaan. Muuna aikana oon sit mm. koulussa. On muuten vähän erilaisia tehtäviä täällä. Cultural intelligence –kurssilla tehään esitelmää hinduismista ja tänää käytii kiertää temppeleitä. Pikkasen kyl jänskätti kun Little Indiaan mentiin. Intialaismiehiä joka puolella, yllättäen. Sadoittain. Myös vähän mietitytti että löytyyköhän jostain temppelistä mun näkönen jumalatarpatsas, se selittäis meinaa paljon. Mitä kauemmin mä täällä oon nii sitä enemmän mä ihmettelen noiden intialaisten käytöstä. Mut toistaseks en löytäny dobbelgänger-patsastani. Vaikka käytiinki selkeesti mun mukaan nimetyssä temppelissä, Sri Veeramakaliammanissa. O vielä sano mun palattua kotiin että ”päästivät sut sit näköjään vielä pois sieltä temppelistä”.

Toisel kurssilla me tehää jotain oikeesti erilaista, meinaa suunnitellaa ja toteutetaan näyteikkunoita. En tiiä oonko aikasemmin maininnu. No mut joka tapaukses näin me tehään. Aika siistiä. Toissapäivän mä askartelin rautalangasta kalastusverkkoa. Että näin niitä opintopisteitä.

Mitähän muuta kivaa. Tiistai on vapaa, koska on Deepavali eli hindujen joku valojuhla. Eli pitäs vaan huominen jaksaa ja sit on kaks vapaata. Ehkä mä pystyn siihen. Viime keskiviikko oli hieno päivä. Shoppailtiin ja syötiin pihviä ravintolassa. Illalla tanssimaan uudessa punasessa mekossa (kuuluisaan Zouk'iin vihdoinkin). Mitä muuta nainen tarvitsiskaan ollakseen onnellinen? Eipä tuu heti mieleen.

Lauantaina O:n koulutehtävän takii mentii messuhallille, Expolle, joka on siis useen hallin kompleksi. Me käytii eläinsuojelumessuilla sekä hankkii mulle alennuksest uus matkalaukku. On muuten nätti ! Niin on kyllä edellinenki. Ja ne sopii väreiltään täydellisesti yhteen. Se oli tietty tärkeintä. Kyllä nyt kelpaa lähtee joulukuus Thaimaahan! Tosin sinne otan vaan pienemmän mukaan. 5 yötä Krabilla ja 5 Bangkokissa, kelpaaa. Ja sen jälkeen loma vielä jatkuu, mut enpäs vielä kerro että miten ja missä. Mutta erästä vielä muistutan että just say the word ja mä tuun Suomeen jos on tarve. On niit tärkeempiiki asioit ku mun palmulomat.

Mutta heei, meinasin jaksaa huomenna nousta aamiaiselle, vaikka voi olla että aion olla taas katkera koska kääretorttu on loppunu siin vaihees ku mä ehin paikalle. Hei, se tais olla eka kerta ku mainitsen ruoan täs kirjotukses! Mut nyt ku päästii aiheeseen nii voin kertoo et tänää söin ekaa kertaa elämässäni simpukkaa! :O Etanatki oli nenän alla mut johonki mä sen rajan edelleen vedän. Ois etana kyl liikkunu harvinaisen nopeesti – nimittäin mun kurkusta ylös. No niin, näissä mietteissä toivotan hyvää yötä, huomenta sekä huomista.

Tässä niitä luvattuja (random) kuvia:

Helipadissa muutama ihminen

Salama poltti liekit pois :/

Puppiet eläinsuojelumessuilla :'o)

Pitkälle on tultu niistä ajoista jollon söin vaan ketsuppia ja makaronia...

"Mun" temppelistä

Pukumiehiä, pukumiehiä kaikkialla!

Perjantai-iltana oli kovassa pohdinnassa että mitä sitä perjantai-iltana vois tehdä jos ei mee baariin.. Ja koska vaihtoehtoa ei keksitty, niin ei siinä muu auttanu ku lähteä baariin! Sain meijät Avalonin guestlistille, mutta sitä ennen käytiin kasinolla vetämässä ilmaset kahvit. Se onki sit meijän uus alottelupaikka! Ainaki niin kauan ku meijän ovelaa juonta ei keksitä. Tosin ei kait se oo kiellettyä käydä juomassa ne ilmaiskahvit, vaikkei mitään mistään maksaiskaan. Kun tosiaan ulkomaalasille kasinol käynti on ilmasta, paikalliset puolestaan joutuu joka kerta maksamaan 100 dollaria. He. 

No mutta ilta jatku siis Avalonissa, jossa oltiin ekaa kertaa. Se on loistaval sijainnil Marina Bay Sandsin ulkopuolella veden äärellä  ja sisältä jätti-ikkuinost näkee melki kaikki ympäröivät nähtävyydet. Sit siel on vippisohvakkeita (en keksiny oikeeta sanaa, joten keksin oman) joissa on yks tai kaks tarjoilijaa kaatamassa drinkkejä. Tähän tutustuttiin lähemmin kun päädyttiin heti alkuillasta bisnesbrittimiesten joukkoon, joilla oli tällanen pöytä ja jättipullo vodkaa sekä karpalomehua. Siinä tarjoilijanainen sit miesten pyynnöstä miksas meille drinksut, ja kun olin omani juonu loppuun nii nainen kysy ystävällisesti et haluisinko toisen. Britit oli siirtyny sivummalle, mutta mä ajattelin että mikäs siinä. Pitäis miesten tietää paremmin ku jättää suomalaiset yksin vodkan kanssa..;) Elleivät sit halua sen katoavan. Oli kyl huippu hauska ilta, tosin myös oudoin vähään aikaan. Jo senki takia etten oo pitkään aikaan nähny niin paljoo länsimaisia saman katon alla. Musiikki oli kyl harvinaisen huonoa ja koko illan aikana soi ehkä kolme eri biittiä. Mut ei se loppujen lopuks haitannu niin paljoa. Etenkään koska niinku mainitsin, paikka oli täynnä länsimaisia, ja minkälaisia! Rikkaita bisnesmiehiä puvuissa, joka puolella mihin silmänsä laitto! Pitkiä, komeita, sinisilmäsiä, ruskeetukkasia pukumiehiä… Eli tosiaan vastaisuudessa siihen klubiiin ei mennä musiikin vuoksi ;) 

Huomenna on jo taas keskiviikko, eli onhan se taas lähettävä hakee omansa pois! Nimittäin ilmaset juomat. Ajateltii vihdoin tsekata Zouk, kun se niin kuuluisa on. On kyllä vielä vaikka kuinka monta baaria näkemättä ja kokematta. Multa just kysyttiin että mikä on mun lemppari, ja totesin ihmeekseni etten osannu vastata siihen. Etsintää on siis jatkettava! Synttäritki lähestyy ja pitäis keksiä mitä sillon tekis.. Normaalistihan oisin jo ainaki kuukauden jo niitä suunnitellu, onhan se tammikuun yhestoista jo kohta! Mut voi olla että tänä vuonna on ihan low-key meininki.. Huom. VOI olla. Tai sitten ei. Jos sitä vaan vuokrais partybussin ja ajelis sillä ympäri kylää ja poimis ihmisiä katolle ja sit kävis pubirundia siinä samalla. Kuin hyvä olis! 11.1. on sopivasti perjantaiki ;) Ikäkriisi tässä meinaa kyl tulla, vaikka kavereille niiden täyttäessä 22 väitin että ihan hyvä ikä se on eikä mitää aihetta kriisiin. Mutta kun mä tykkään olla 21!! Forever 21, niinhän sen piti mennä. (Sit voi miettiä et jos täs iäs on muka kriisinpaikka nii mites sit muutaman vuoden päästä..) Siit tuli mieleen et huomenna vois vihdoin mennä shoppailee, kun tuetki tuli eilen. Nimittäin haluun käydä Forever 21 –liikkeessä. Mut täytyy säästää rahoja Thaimaahanki. Sinne nimittäin joulukuussa! Bali saa odottaa maaliskuuhun, koska sillon on paremmat säät. Fuckin monsuunikausi tulossa nyt. Mut eipä oo lunta eikä räntää. Vesi on loppujen lopuks ihan jees. Jos siihen ei huku.

 

Tasan kolme viikkoa maassa

Torstai 1.11. klo 17:53, koululla

Eilen oli kipee olo koko päivän. Melkein mietin että pitäiskö jäädä illaks kotia… Melkein. Tällassissa tilanteissa pitää kuitenki muistaa mitä Mummo on sanonu. Oli kuulemma nuoruudessaan ollu kipeä, mutta lähteny silti tanssimaan. Seuraavana päivänä oli parantunu. Kannatti taas uskoa Mummoa, koska niin parannuin minäki! En tiedä ottiko Mummo aikanaan yhtä paljon desinfioivaa, jotenkin veikkaisin että ei.. Mutta molemmilla tehos kuitenkiin. Muistakaa ihmiset siis mummojen neuvot!

Vaihteeks oltiin CQ:ssa, mutta nyt läks yks mun luokkakaveri myös mun ja O:n kanssa. Plussaa oli vielä se, että tää mun kaveri oli kavereita sen kanssa joka jakeli juomalipukkeita.. Eli me saatiin niitä sellanen kasa ettei taaska pystytty kaikkia ees käyttämään. Oltiin Atticassa, hirmu tungos taas, mutta mä viihdyin nii hyvin että puol neljltä ei ois millää huvittanu lähtee. Mut täytyy kuitenki muistaa että O:lla alkaa koulu torstaisin ain 8.30… Itellähän alko tänää klo 15. Nyt jumitan koululla, koska en viitti käydä kotona ennen tankoilua.

Voisin käyttää aikaa kertookseni havaintoja näistä ihmisistä ympärilläni, joiden joukossa oon elelly jo kolme viikkoa. Ensinnäkin ne on sekasin mm. seuraavista asioista:

-nenäliinat
-lyhennykset (mrt, mst, ca, ica, spca…)
-Angry Birds
-Milo –suklaajuoma
-Gangnam Style

Ne pelkää säätä: aina täytyy olla suojassa sateelta, auringolta, kuumuudelta, liian kylmältä ilmastoinnilta.

Tiettyjä ruoka-aikoja ei yleensä oo, vaan ruokaa syödään läpi päivän.

Länsimaiset on aina kauniita vaikka todellisuudessa näyttäis kuinka perseeltä sillä hetkellä.

Asioista ylihuolehditaan ja koulusta stressataan aivan liikaa.

Paikalliset ei käytä aurinkolaseja. Todennäkösesti koska käyvät ulkoilmassa niin harvoin että turha investoida sellasiin.

Ihmiset ei kävele paikasta toiseen. Sitä varten on MRT, bussit ja taksit. (Se oli muuten jännä tunne kun ensin matkusti vaikka kuinka kauan maan alla, ja sitten kun pääs pinnalle nii tajus että hitto nää paikathan on ihan lähekkäin, hyvin oltais voitu kävellä toi matka! Hämmentävää.)

Apteekeissa kaikki pitää ostaa tiskin takaa, paitsi ehkä laastarit. 

Vapaa-aikana shoppaillaan ja syödään, ehkä käydään leffassa. Vapaa-aikaa ei kuitenka paljoa ole, koska aina ollaan koulussa tai töissä tai tehdään (jopa ylimääräsiä) kouluhommia tai töitä. 

Suuri osa väestä värjää hiuksiaan ruskeiks, osalla on oranssi tukka todennäkösesti pieleen menneestä blondausyrityksestä.

Kerron lisää sit joskus kun tulee mieleen ja selviää lisää.

Mä muuten hankin kaverin joka on töissä Avalon-klubilla, eli tästä lähtien mennäänki sit VIPpeinä sisään! Suhteita täytyy luoda jotta pärjää. Se vaikuttaa kyl kauheen hauskalta tyypiltä, vaikkei olla vielä kasvokkain puhuttu. Se on osittain kiinalainen, intialainen ja portugalilainen. Ei voi siis odottaa muuta ku mielenkiintosta! Se tais muuten just äsken kävellä tästä ohi ja moikkas. Oletan että se oli se. On vaan niin paljon uusii kasvoja ympärillä ja kaikilla on musta tukka ja muutenkii samanlaisii piirteitä.. Eli en siis halua sanoa että kaikki on samannäkösiä, koska ei ne toki ole, mutta.. No, kestää vissii vielä hetki että mun aivot oppii. On vaan noloa kun kaikki moikkailee ja tulee juttelee ja mä en ois niitä kaikkia millään mistään tunnistanu. Pitäis viettää enempi aikaa yhessä, mut yllättäen useemman sadan luentosalista ne muistaa mut paremmin ku mä ne kaikki pari sataa.. Äsken tuli ruokalas taas yks uus random jätkä juttelee, se oli kyl häiritsevän kivannäkönen… Pitää muistaa että nää on kuitenki niitä 17-20 –vuotiaita… Se oli kyl salee aineki 19. Hah ok totuus on ettei täällä ikää pysty millään arvioimaan. Mua muuten luuli keittäjä opettajaks. Se oli kyl ihana matami! Löysin ruokakojun jossa on välimeren ruokaa, vieressä kans western koju. Eli niissä taidan sit syödä tästä lähtien. 

Pidän muuten mässyttömän marraskuun. Biitsit odottaa joulukuussa, ja vaikka se mursuki on rantakunnossa nii ois kiva joskus olla jotain muutaki. Pian näkee kuin se mursu pärjää tankotanssissa.. Toivottavasti muut tajuaa pysyä poissa alta. No niin vitsit vitseinä, älkää nyt lähettäkö mua millekään syömishäiriökallonkutistajalle! Mut olin kyl tosissaa siitä, että niitten kannattaa varoa kun mä rupeen siel heilumaan. Nyt taidan kuitenki kattoo Game of Thrones’ia. Oon niin koukussa.

Hamppareita, pannareita ja vähän jotain muutaki ku ruokaa

Kerron teille ruokatarinan. Täytyy ensiks mennä sen alulle, eli Vegasiin viime syyskuussa. Siellä nimittäin söin ekaa kertaa California Whopperin – jättihampurilainen jossa oli pihvin lisäks avokadoa ja pekonia. En itekää ymmärrä miten se maistuki nii mahtavan hyvälle. Pelkäsin etten ikinä löytäis korviketta.

No niin, siirrytään vähän lähemmäs nykypäivää, eli viime viikkoon. Oltiin O:n kanssa tutkimusmatkalla kaupungilla, ja tarkotuksena oli löytää syötävää. Mä sanoin että tarviin kerranki jotain ”oikeeta ruokaa”, ei siis esim. kiinalaista. Päädyttiin johkii food courtiin, jossa sanoin ihan ääneen että Miksei täällä oo mitään ruokaaaa?? Ja siis me oltiin ympäröity kymmenillä eri ruokakojuilla. Mut sillon vaan tuli stoppi vastaan, en pystyny ees kattelee semmossia. Mutta hei mä oon sentää syöny täällä rotten egg puuroa ja vaikka mitä (ja normaalistihan mä en ees syö kananmunaa), että ei voi syyttää ettenkö yrittäis sopeutua. Mut aina vaan ei pysty. O oli onneks ymmärtäväinen ja muistettii et alakerras oli näkyny jonkuulainen pikaruokala. Jep, sieltä löyty Carl’s Jr. tai joku vastaava. Mutta mitä näinkään listalla: Bacon guacamole thick burger!! Ah taivas. Se oli niiiiin hyvää. Melko kallis, mutta joka dollarin arvonen helvetti soikoon. (<- tuli flash backejä meijän luokasta.) Nyt sit täytyy vaan yrittää muistaa miten siihen ravintolaan löys, koska uudelleen on päästävä!!

Joo tää oli vaan niin henkilökohtasesti tärkee tarina että pakko oli saada jakaa. Hyvä hampurilainen voi pelastaa päivän ku päivän. Tästä kaikesta muuten tulee mieleen, kuinka niinä kolmena viikkona ku olin Suomessa Jenkkien ja Singaporen välillä, päädyin boikotoimaan Jkl:n keskustan mäkkäriä. Nimittäin erään baariyön jälkeen kotimatkan varrella rupes hirmusti himottamaan hampparia, joten poikkesin mäkkiin ja totesin että jee, big bacon on saapunut! Otin sen sit take away’na ja mussutin puolet kotona ennenkö simahdin E:n vanhalle sohvalle. Siis itse asiassa en ollu kotona, tai olin siis mun vanhassa kodissa, mikä oli kuitenkii siirtyny eteenpäin luokkakaverille. (Hämmentävä kokemus btw, olla kotona mut ei sit kuitenkaa.) Anyway, aamulla heräsin ja muistin jämäburgerini, ja siinä samalla sit tajusin, että eihän siin koko burgerissa ollu ollenkaa pekonia!!! Ja kun mä nimenomaan halusin, tarvitsin(!) pekonia, ja sen vuoks siihen rahani tuhlasin! Oli kyllä melkoset darraraget, melkein teki mieli viedä se puolikssyöty jämäke sinne mäkkäriin. Vitutti kun huijaavat viattomia yössäkulkijoita, kun kuvittelivat etten mä tajuis kun olin ehkä pikkasen tuiterissa vielä. No tajusin, mutta vasta liian myöhään. Että varotuksen sana vaan kaikille mäkkärin asiakkaille. Etsikää sitä pekonia ennenkö kävelette ovesta ulos.

Jep, pekoni on vakava asia, niinku ruoka yleensäki. Mutta jos nyt rauhottuisin ja kertoisin viime lauantaista. Se oli nimittäin kaiken kaikkiaan hieno päivä. Vaikka alkoki niin, että täyty mennä koululle pakolliseen Kiina-aiheiseen seminaariin. No ei siinä, ajattelin jopa että se vois olla aika mielenkiintonen. Singaporen ministeri puhumassa ja kaikkea. Mä olin melko aikasin paikalla ennen tilaisuuden alkua eikä mun luokkakaverit ollu vielä siellä. Ainekaa ne jotka mä oisin tunnistanu. Siinä sit seisoskelin ja pyörin awkwardina, mutta en liian kauaa kun jo tuli kaikenmoisia professoreita ja muita kyselemään että kuka ja mistä oon ja tulepas tänne haluun esitellä sut tälle ja tälle toisen koulun lehtorille jne. Kunnon julkkiksena taas. Yritin sit vähin äänin siirtyä ruokapöydän ääreen (oli ilmanen lounastarjoilu), ja löyty ne kaveritkii sit vihdoin. Kaikki siis hyvin, kunnnnes luentosalissa selvis että mitäs helvettiä. Ne puhuu vaan kiinaa. Että jeee, elämäni mielenkiintosimmat kolme tuntia oli kuunnella sitä. Enkä kehdannu esim. nukkua (vaikka niin mun vieruskaveri tekiki) kun siellä porukka videokuvas ja räpsi myös musta kuvia. Kuinkakohan vakuuttavalta näytin.. Yritin kyllä laittaa mun ”hmm ihanko totta, mielenkiintoista -pohdintailmeeni” päälle, joka yleensä menee läpi kaikkiin opettajiin sillon kun en tajua/kuuntele mitä nekään selittää. No joka tapauksessa se loppu aikanaan ja mun iloks lounastarjoilu jatku ja niillä oli jälkkäriks jotain suklaakuorrutteisia minituulihattuja! Ahmin niitä sit korvauksena niistä tunneista mitä en saa ikinä takas.

No mut päivä jatku sit niin, että kaks mun luokkakaveria, poika ja tyttö, lähti esittelee mulle Singaporea. Mentii Bugis’iin, joka oli kyl mielenkiintonen paikka – siellä näky vaikka mitä. Kadulla oli taiteilijoita ja kiinalaista oopperanäytelmää ja ennustajia ja niiden papukaijoja (asiakas kysyy jotain ja sit tää lintu valitsee yhen korteista ja antaa sen ennustajalle, joka tulkitsee sen sitten asiakkaalle. Hirmu mielenkiintosta!) ja kauppiaita oli sit joka lähtöön. Käytiin Singaporen suurimmassa kiinalaisessa temppelissä, joka oli kans hieno nähdä. Olin San Franciscon china townissa kuullu niiden rituaaleista, mutta nyt näin sit omin silmin. Fascinating. Sit etittiin kauan tiettyä ravintolaa, mutta oli sen sen arvosta. Kyseessä oli nimittäin Strictly Pancakes, eli pannukakkujaaaa! Mun annoksen nimi oli ”The Druggie”, jossa oli suklaapannukkakkuja, suklaajäätelöä, suklaakastiketta ja suklaahippuja sekä mansikoita. Ah, taivas jälleen. Ja nää mun kaverit oli hirmu ihania, ei vaan siks koska ne tarjos pannarit, vaan koko päivän muutenkii. Mä opetin Liyanille suomea ja se puolestaan opetti mulle singlishiä. Sit viel kierreltii Plaza Singapurassa (kauppakeskus, vaihteeks. Niitä kyl riittää täällä) ja kun Andrewn piti mennä kotia niin minä ja Liyan siirryttii Clarke Quayihin. Ei kyl ollu ihan optimaalisinta iltaseuraa, koska tää tyttö ei ensinnäkää oo ikinä astunu baariin sisälle. Eikä tälläkään kertaa, vaan lähti kans aikasin kotia. Mutta mua ei väsyttäny, varsinkaa koska koko paikka oli yhtä Halloween-maailmaa lähes jenkkimittakaavalla ja oli upeeta kattella koristeita ja ihmisten asuja ja fiilistellä koko juttua. Siinä sit ku kuuntelin livebändiä ja pohdin pitäskö lähteä kotia, nii tuli uusseelantilaisjätkä juttelee. Se oli kauheen mukava ja oli kans liikentees yksin, nii päädyttii sit kiertelee baareja yhessä. Meni kyl luvattoman paljon rahaa, mut oli kyl hauskaa! Tää kiivi oli aika sulonen tapaus ja baarin jälkee istuttii viel joenrannalla ennenkö otin taksin kotia. Se läks seuraavana päivänä takas Uuten Seelantiin. Mut ei se mitään. Oli hauskaa.

Se oli semmonen lauantai, ja nyt ihmettelen mitä tänää tekis kun on vapaapäivä, mutta sadepäivä ja Halloween. Mietittii vähän et vois käydä tsekkaa yhen suklaaravintolan ja sit käydä kasinolla ja leffassa. Ja jotain kivaa keksii sit illaks ;) Hitto kun mun batgirl-asu on Suomessa… Mut huomen pitäs kyl olla jonkuulaises kunnossa kun illalla on eka tankotanssitunti.. Kerron siitä sit jälkeenpäin, että kuin traumaattista oli.

The Druggie <3

Paikallista katutaidetta

Random otteita ekoista viikoista

Suomessa sataa lunta. Täällä ei sada lunta. Täällä ei edes sada vettä. Mutta täällä on 34 astetta lämpöä. Ah onnea. Ja hei, toteen tässä että täälhän on jo kulunu 2 viikkoa. Sinä aikana...

-Oon käyttäny Suuren Määrän rahaa, en vaan tiedä mihin. Ruokaan? MRT:hen? Niihin varmaan enimmäkseen.

-Oon käyny kerran rannalla

-Oon polttanu itteni rannalla

-Oon syöny sellasta settiä mitä en olis aikasemmin syöny ku ase ohimolla (jos silloinkaan)  Mm. kananvarvasta.

-Oon saanu paljon uusia kavereita koulusta

-Oon todennu että koululla mut tuntee jo useempi sata oppilasta – ite tunnistan ehkä parikymmentä.

-Oon tutustunu luontoon vaellellen monissa puistoissa

-Oon joutunu apinahyökkäyken uhriksi (ne vei mun mehutölkin :( )

-Oon purkanu matkalaukkuni puoliksi

-Oon todennu että tässä maassa ei oo tarpeeks isoja kenkiä mulle. Onneks toin Monet mukanani.

-Oon käyttäny aineki parikymmentä laastaria kenkien aiheuttamiin hiertymiin

-Mun polvet on parantunu, mutta arvet varmaan jää*

-Mulla on ollu neljä intialaista stalkkeria**

-Mua on luultu saksalaiseks, britiks, aussiks ja uusseelantilaiseks

-Oon ruskettunu, ja silti koulukaverit ihmettelee kuinka vaalea mä olen (??)

-Oon käyny leffassa kattomassa Hit and Runin

-Oon käyny yöelämässä kolme kertaa (vaan!!)

-Oon käyny kuntosalilla (kerran)

-Oon melkein aiheuttanu baaritappelun

-Oon kiljunu liskoille, sammakoille ja apinoille

-En oo kastunu sateessa kertaakaan

-Mun ikävä Ausseihin on vaan kasvanu

-Ikävää Suomeen ei oo tullu, mutta monia ihmisiä oon silti ikävöiny

-Oon nähny harvinaisen outoja unia, lähes joka yö

-Mun käsitys näiden lainkuuliaisuudesta on pikkuhiljaa romuttunu, kun oon nähny porukan mm. sylkevän, menevän kadun yli ilman suojatietä, syövän junassa ja nojaavan junanoviin

-Oon melkein kattonu koko Mentalistin ekan tuotantokauden

-Oon todennu että junaan kannattaa ottaa kirja mukaan tai muuten on liikaa aikaa ajatella asioita mitä ei halua ajatella

-Oon ilmottautunu tankotanssikurssille(!!)

*Polvi-juttu oli siis se, kun puoltoist viikkoa ennen lähtöä sattui pieni pyöräilyonnettomuus aamuviiden aikaan Jyväskylän torilla, jonka seurauksena menin kaverin luo kotia hysteerisesti itkien/nauraen naama kyynelissä ja jalat veressä. Sit en pystynykä muutamaan päivään kunnolla kävelee. Ja pelotti et Singaporen ilmastossa haavat sais jonkuu kunnon tulehduksen. Apteekkarin täti sit onneks anto apuja, ja oli paljon sympaattisempi ku esim. oma äitini, joka sanoi quote ”Ihan niinku olisit tahallas tuon taas itelles aiheuttanu, kun minähän nimenomaan kielsin rymyämästä!”. Kyllä, siis mähän nimenomaan kovastiki halusin tutustua siihen torin kivetykseen ja ottaa vielä niskaani kaks pyörää ja kaverin.. Oli se kaikki kipu sen arvosta, varsinkii ku sillä sit vielä sain ärsytettyä sua! Huoh. Ja viimeks tosiaan ennen USAan lähtöä onnistuin venäyttämään peukaloni aika pahasti, josta äiti sit kans suuttu. Koska sehän vaikutti siihen öööö miten? Haluisin vielä sanoa että kummallakaan tapauksellahan ei sit ollu mitään tekemistä alkoholin kanssa. Mitään en ainakaan myönnä, ja se riittänee. Mysteeriks jäi kuitenkii se, että miten onnistuin kaatumaan niin, että tulin molemmat polvet edellä pyörästä alas, mutta mihinkää muualle ei sattunu? Esim. käsillä en ottanu vastaan. Sitä tuskin voi kukaan tietää. 

**Ja voi helvetti noita intialaismiehiä. Niillä on joku juttu muhun näemmä. O sanoki ettei mun kannata ikinä mennä Intiaan tai ne pistää mut johkuu temppeliin eikä päästä pois. Enkä kyllä uskaltaiska mennä. En täälläkä mee Little Indiaan yksin. Kun ne jo lähtee seuraamaan esim. junasta sillonki ku meitä on kaks. Tarviisin jonkuu bodyguardin ilmeisesti. En vaan ymmärrä, kun en mä oo blondi enkä mitää. Joku siin sit vissii vaan on. Itse asias muistan nyt kuinka kolme vuotta sit ausseissa oli kaks intialaispoikaa työkavereina, ja ne aina halus väkisin kantaa mun painavan laukun yms. Mulla oli kuulemma vastustamattomat koiranpentusilmät (???). Ehkä se on sitte se. Mut pelottaviks ne täällä meinaa käydä. Täst lähin on aina successful night out jos ei oo yhtään intialaisstalkkeria tarttunu mukaan. 

Mutta tost yöelämästä pakko kertoa. Mä meinaa rakastuin. Rakastuin täysin. Paikkaan nimeltä Clarke Quay. Se on semmonen suurimmaks osaks katettu alue, joka on täynnä baareja ja yökerhoja ja ravintoloita ja pihal vaan kuuluu musa katusoittajilta ja live-artisteilta pikkukuppiloista ja klubejen sisältä ja AH se on upee paikka. Etenkii keskiviikkosin, jollon naiset tosiaan pääsee kaikkialle maksutta ja ilmast juotavaa on enemmän ku mitä pystyy millään juomaan. Varsinkii eka kerta CQ:ssa oli upee. Sitä ees kunnolla ekasta baarista päässy ulos kun jo houkuteltii seuraavaan paikkaan seuraaville ilmasille juomille. Ja niin, samalla ku naisille on tällanen kohtelu nii miehet maksaa osaan paikoista melki 30 dollaria ja saa ehkä kaks juomaa. Hymps :D Upee maa tää. Lauantai-iltana meki kyl jouduttii maksaa sisään (mut ei enää ens kerralla ku löyty jo suhteita nii et päästää vieraslistalle), mut sit löydettii uusii kavereita ja jossain vaihees päädyttii backstagelle vai mihin lie. Mut se on kyl ongelma näitten klubeilla et ne on aivan liian täynnä mun makuun. Ei mahu liikkuu tai tanssii tai mitään kunnolla. Mutta kun on tarpeeks viinaa veressä nii ei se kohta enää haittaa. Ekan keskiviikon jälkeen opin kyl onneks, että ei sitä kaikkea tarvii juoda kun viikon päästä on taas sama setti. Että voi ottaa ihan rauhassa vaan. 

Kuvatuksia. Bloggeri ei tajua laittaa pystysuoraan :/ Joten venytelkäähän sitä kaulaanne : >

Sentosan biitsiä

Botanic Gardens'eista

Tämä fakta yllätti: julkisilla paikoilla juominen Ei ole kiellettyä! Tai näin meille on väitetty... Tämä kuva CQ:n sillalta, johon porukka kerääntyy pulloineen ennen baareihin siirtymistä. Siellä siis myös me!

Tässä toinen niistä pirun lähettiläistä, jotka vei mun mehun >:( Tietty jos olis aikasemmin lukenu ton alemman tekstin niin olis ehkä osannu toimia erilailla.. Tosin taitaa olla niin huono kuvanlaatu tässä ettei tuota pysty lukemaan.. Mutta joka tapauksessa siinä Ei käsketty kiljua ja jäädä kuvaamaan..

Näitä virallisia Merlioneita on Singaporessa yhteensä 5. Tullu vastaan jo 3. Kuvassa ollaan Mt Faberin huipulla, kolmen tunnin kävelylenkin päätteeksi.

Palkinto edellämainitusta kävelylenkistä.

Näin siisti raidi olis maksanu yli 20, joten köyhinä opiskeljoina tyydyttiin (ilmasiin) portaisiin.

Samurai beef burger, uuuh. Eka kosketus Singaporelaiseen mäkkiin!