Tarinoita roskaajista junarosvoihin

 Tiiättekös, Singapore ei todellakaan oo oikee paikka niille jotka pelkää ukkosta. Salamat välkkyy ja kämppä tärisee pamahuksista päivittäin. Ei se mua kyl sinänsä jännitä, enemmän pelottaa toi seinän takana oleva henkien riivaama tyttö. En viime kerralla tosiaanka liiotellu, ennemminki vähättelin sen kohtauksia.  Vitsi mä ootan et pääsee täält hullujenhuoneelt kolmeks viikkoo pois. Sillon tosin joutuu eroon myös toisesta tytöstä, joka ilahduttaa päivittäin kävelemällä alasti ja jättämällä vessanoven selälleen asioidessaan sekä tietty suihkunoven kun käy suihkussa. Tai ku pesee pyykkejään siellä suihkussa. Näiden onneks me ollaa vapaamielisiä suomalaisia, vois jollekii jenkille olla vähän sitkeempi pala purtavaks. Oho ja taas kuulostaa siltä et seinät kaatuu päälle ukkosesta. Mut tyttö ei raivoo joten kaikki hyvin.

Tai no se ei oo hyvin että mun tallattu jalka ei oo vieläkään parantunu, vaik luulin lauantaina et olis jo menny ohi. Mut eeei, se on edellee turvonnu ja kipee. Apteekist sain Voltaren emulgeeliä, nyt pistän toivoni siihen ihmeaineeseen. Eilen pidin lepipäivän enkä kävelly paljookaa, mut tänää piti käydä koulul vähän maalailee seiniä. Ja shortsejani siinä samalla sit tietenkii.

Luin muuten tänää paikallist sanomalehteä, ja on tää kyllä vaan melko huima maa. Brittimiestä syytettii "for touching a woman's groin" Clarke Quayin kadulla aamuyöllä ja edessä on kahen vuoden vankeustuomio sekä kepiniskuja, jos tuomio menee läpi. Lähinnä siis ihmettelen tuomion rankkuutta, Suomessa on vaikeeta saada ees taposta kaheks vuodeks istumaan, tai siltä se mulle on vaikuttanu. Sit toinen keissi oli kun jostain kerrostalon ikkunasta oltiin toistuvasti heitetty roskia alas, esim. banaaninkuoria. Ensin oltiin yritetty väijyvien poliisien avulla saada rikollinen kiinni, mutta kun ei sillä tavoin onnistunu niin asensivat kameroita. Kameran videolta sitten huomattiin jonkuu miehen heittävän tupakantumpin ulos ikkunasta ja näin tämä paatunut rikollinen saatiin sitten kiinni. Tuomiona oli tonnin sakot. No, onpahan poliiseil jotain tekemistä. Tääl kun on kumminkii rikkolisuus vähissä. Olin tänne Suomesta tulossa ehkä turhan luottavaisin mielin, mut kyl tääl esim. näkee julisteit mis lukee ”Low crime doesn’t mean No crime”.  Että ihan kannattaa olla varovainen, kun mulla kuitenki on historiassani pari noita tapauksia ollu.. Täs kohtaa sit pohdin että jakaisinko tarinani tänne. Ja päätän että antaa mennä vaan.

Ekan kerran mun laukusta varastettii omaisuus Ausseissa, Melbournin yökerhossa. Alkoholin, nuoren iän sekä naiiviuden aiheuttamalla tyhmyydellä oli kaikilla osansa tässä asiassa. Ja se oli sit iskän vanhuuden aiheuttamaa hatarapäisyyttä ettei mulla ollu vakuutus voimassa. No siinä meni sit samalla kertaa mm. kamera, kännykkä, iPodi ja passi. Laukku sentää löyty miestenvessasta, josta olin onnellinen koska se oli ollu 15-vuotislahja ystävält. Ja on muuten mulla mukana tääl Sporessaki. Anyway, vaikka toi yö oli muuten niin paska nii oli siin jotain yllättävän hyvääki. Nimittäin olin tavannu sinä iltana jonkuu nuoren putkimiesjätkän ja se sit autto mua ensinkii ettii sitä mun laukkua ja näin, ja sit lopuks kun oli selvää et kaik arvotavarat oli menetetty nii se sääli mua niin et se sano kaverilleen et ota sim-korttis pois puhelimestas ja sit ne anto sen luurin mulle. Eli siis tiivistelmä: tapasin tän jätkän tona samana iltana ja näin sen kaveria parin minuutin ajan ja siin ajas ne päätti lahjottaa puhelimensa mulle. Sitpä mul oli toimiva kännykkä ja Nokia viel kaiken lisäks. Niit kaht poikaa en nähny sit enää koskaan. Putkimiehelle tekstasin seuraavan päivän ja kysyin et pitäiskö kumminkii palauttaa se, mut ei kuulemma. Se on mul edelleenki jossain talles, vaik pari luurii on sen jälkee tullu kierrätettyy. Mutta siis mun mielest oli vaan upeet et löytyy noin hienoi ihmisii ja etenkii tollassel hetkel ku maailma vaan itketti ja vitutti.

Ausseis tapahtu toinenkii tarina jonka haluun jakaa nyt kun kerta vauhdissa oon. Oltii työkaverien kans junassa kun kolme jätkää kävelee vaunuun ja sanoo ”give us all your stuff”. Meitsi kattoo siin suu pyöreenä ja kaverit kai samoin. Jäbä toistaa itteään vielä ja mä vaan mietin että oh shit oh shit mitä nyt mitä nyt ja onkohan sil jonkiilaist asetta jne. Ja sit tää mun matkaseurue: kaks intialaispoikaa joil on selkeest kuset jos ei paksummatki housuissa, aasialainen jätkä joka hyödytön sekii,  irlantilainen rääväsuinen tyttö, josta olis tosta porukasta ollu kirkkaasti eniten hyötyä. Mut sen ei tarvinnu mitään tehä eikä sanoa koska mukana oli myös meijän pitkä, kovakuntonen (komee) afrikkalaismies, joka ensin vaan tuijottaa jätkii ja sit sanoo hiljasel, matalal äänellä (en ikin unoha sitä äänenpainoo): you think you can rob me just because I’m wearing a tie? You think you can fucking rob me? Tätä jatku hetken ja sit se alkaa irrottaa solmiotaan ja näyttää ihan tappavan murhaavalta, ja nää meijän rosmot jäätyy täysin ja alkaa takeltelee ja pyytelee anteeks ja sanoo jotain et se joka uhkaili meit ois ollu muka kännissä. Sit ne päät painuksis lähtee karkuun.  Aika jäätävää menoa. Ja mitä mä tein tän koko episodin aikana? Must se oli aika mielenkiintosta, nimittäin mä onnistuin poistamaan mun sim-kortin mun kännykästä sekä otin luottokortit pois lompakost ja pudotin laukunpohjalle ettei ne ehkä sais niitä. Ilman et kukaan huomas. Hyvä tietää et kykenen sentää jotain älykkäitäki liikkeit tekee paineen alasena. Mut onneks meil oli tää meijän sankari matkassa. Ja onneks jannuil oli loppujen lopuks vaan erittäin köyhä Jesse James yritys. Mut nytpä mulla on junaryöstötarina. Toivottavast ei tuu niitä enää enempää. Esim. yöjunassa Bangkokista Laosiin, joka on muuten edessä joulukuussa. Ei voi luottaa et on ain sankari pelastamas. 

Sit mul ois viel kolmas tarina joka tapahtu Jyväskylässä, rakkaassa Brassa joka petti mut pahasti. Koska nyt en nää miten ois ollu mun tyhmyyttäni tällä kertaa. Mul oli olan yli menevä käsilaukku, jota pidin päälläni koko illan ajan. En ollu kännissä, en ees melkeen. Ja silti narikalle mentäessä oli koko omaisuus hävinny. Röyhkee ammattilainen ollu asialla. No mitäs sitte, kaik kaverit oli lähteny ja jäljellä vaan kemianopiskelija Helsingist jonka olin tavannu sinä iltana. Oli talvi, oli kylmä, ja multa oli viety kotiavain. Takki sentää löyty narikasta, se olis ehkä eniten itkettäny. Billabongin nahkatakki Ausseista. Ois ollu kallis reissu ettii uus. No mut tää kemisti oli kaverinsa luona kyläilemäs, ja ne oli molemmat nii mukavii et pyysivät mut sit mukaansa kun ei mul kerta ollu mitää muutaka paikkaa mihin mennä. Tietty jälkikäteen ajateltun oisin voinu esim. hankkii numerotiedustelust kämppiksen numeron (jonka muka osasin ulkoa mut ei se sit tollasel hätähetkel tullu mieleen) ja yrittäny tavottaa sen. Mut sitpä ois tääki seikkailu jääny väliin. Lähin sit näitten kaverusten matkaan, joita oli muuten kuus yhteensä ja taksil matkustetaan en tiedä minne, koska mua vaan vitutti ja kaikki tuntu tosi epätodelliselta. Tää oli kyl muuten melkonen hupiporukka. Lainasivat sit kännykkää ja ettivät numerot niin et sain kuoletettuu pankkikortin ja sim-kortin. Sen jälkeen ei sit auttanu mikään muu ku booli. Sitä oli semmone jäätävä tynnyri siel kämpässä. Joka oli muuten pikkunen yksiö. Minä ja kuus jätkää. Minä ja kuus kemisti/fyysikkojätkää. Olo oli ku oisin tipahtanu The Big Bang Theoryn jaksoon. Kämppä oli täyn kaikenlaisii jättipaksu fysiikankirjoja ja Pullia, joo ne oli paistanu ihan tajuttomasti pullia. Ja sit tietty kun ne puhu yhteisellä kemistifyysikkokielellään nii joo, se oli jotain ihan ku tv-sarjasta. Mä vaan istun siinä ja lipitän booliani. Boolinjuonti loppu sit siin vaihees kun yks niistä sammu sen ämpärin päälle. Ihan mahtavaa porukkaa :D Aamul lähetin sit SOS-viestejä Facebookissa ja yks enkeli-Jussi tuli ja haki mut autollaan pois. Olin muuten Laajavuoren hiihtokeskuksen vieressä. Outo, outo yö. Se on jääny mun muistoihin sinä yönä kun päädyin TBBT:n jaksoon. Omaisuus tulee ja menee, mut tommoset hämmentävät kokemukset, ne jää muistoihin lähes ikuisest.

Silti olisin ihan onnellinen jos nyt selviisin kotia ilman et yhtään passia tarvii uusia tai pankkikorttia kuolettaa tai menetettyjen kamerakuvien perään itkeä tai tai tai.. Jenkeis selvisin, ehkä mä täälläkii.

Kunnon romaani takana, täshän tuli nälkä. Nuudeleita kehiin siis. namnam.