Week 6

Aijai, sitä hävettää aina lukea tekstejään jälkeenpäin. Mutta kun kerta oon tän alottanu nii en nyt sit keskenkää jätä. Ja yllättävän moni tuntuu jopa seuraavan! Kiitos teille, tuotte tarkotusta mun elämään.

Ja mitäs tää mun elämä nyt sit viimeaikoina onkaa ollu. Kouluviikko oli harvinaisen rankka, ja jouduin keskiviikkonaki mennä tekee ryhmätyötä :/ Mut kaverit sääli mua ja halus välttämättä tarjota juoman koska olin siellä niiden takia. Vaikka olinkii täysin hyödytön. Nää on vaan liian ihana ain välillä. Hmm ja keskiviikkohan oli ladies’ night, niinku kaikkien pitäis tähän mennessä jo tietää. Haettii ilmaset juomamme Atticasta ja Arenasta ja mitäs siihen voi sanoa, hieno ilta. Kovasti hommailin uusia kavereita ja hauskaa oli. Paaaitsi että joku ämmätsu tallas korollaan mun jalan päälle nii pahasti että seuraavan päivän en kunnol pystyny kävelee ja jouduin jäämään sänkyyn koko päiväks. Ja ha se ei oikeest ollu tekosyy darrapäivän viettoon. Oli ihan turvonnu ja ai saatana ku kipee. Täst alkaa tulla aivan liian tavanomasta että teloudun baarireissuillani. Perjantain oli sit esitelmä koululla et kipulääkkeiden voimin oli pakko mennä. Illan sit otinkii vaan iisisti kotona enkä lähteny mihinkään. Mut ei se mitään, koska oli vast perjantai.

Lauantain menin luokkakaverin luo kyläilee ja se esitteli mulle Bishania eli asuinaluettaan. Oli ihan innoissaan kun pääs näyttää kaikkee. Tapasin myös sen isän ja veljen. Ja opinpahan taas paljon täst kulttuurista. Tiesin kyl jo tähän mennessä että nää on tosi työorientoituneita, mut oikeest lapsilla ja nuorillakaa ei oo tääl mitään oikeeta elämää! Ne voi olla kymppiin asti koulussa, sit läksyt ja seiskalta taas tunnille. Sit jos pääseeki joskus aikasin nii niil on ekstra, ”tuki”opetusta ympäri kaupunkia eri paikoissa jopa kolmena, neljänä päivänä viikost joista niiden vanhemmat maksaa tuhansii dollareit kuussa. Sit siihen kaikkeen viel lisäks koulun pakottamat harrastetoiminnat, joihin menee aikaa myös viikonloppusin ja lomalla. Ja lomille annetaan ain hirveet määrät läksyjä. Pää hajoais tollases. Mut näille se on ihan normia. Sit opin myös että jos haluaa hdb-asunnon (eli yleisimmän asumusmuodon joka on suhteessa ihan affordable) nii on pakko olla just menny naimisiin. Sinkut joutuu ostaa superkalliin condon, tai sit ne vaan jää vanhempiensa luo asumaan niinku suurin osa tekee. Loppu elämäkseen. Nuoret ei ikin vaan muuta omilleen, vasta sit ku menee naimisiin tai jos on jo ollu nii monta vuotta töissä et on varaa condoon. Nii ja niitä hdb-asuntoja joutuu kans jonottaa monta vuotta koska kysyntä on nii suuri. Huhhuh. Suomi alkaa oikeest tuntua aika kivalta. Ilmastoa lukuunottamatta.

Suomi. Suomalaiset. Eilen törmättii ekoihin suomalaisiin baarissa (Atticassa). Sain muuten tekstarilla kutsun guestlistille Zircaan joltain melko random naiselta jonka oon kerran tavannu puolen minuutin ajan jollon annoin sille mun numeron. Haha, noit guestlistei aina vaan tipahtelee ihme paikoista. Käytii kyl Zircassa mut vaihettii sit Atticaan. Jossa tosiaan suomalaiset.  Viis jätkää. Huhhuh. Ois voinu jättää väliin. Olivat vaan niiiiiiin suomalaisa. Semmosta awkward-tyyppiä. Mukavia kyllä joo ja kahen niiden kanssa hengattiinki siel koko yö (mitä nyt välil harhailin irlantilaisten luo), mut mut.. No, ens kerral ehkä esitetään olevamme jotain muuta kansalaisuutta. Suomalaisit saa tarpeeks Suomessa. Tavattii muuten niitä ennen hauskaa porukkaa mm. Jenkeist ja Ausseist. Ja Taas meijän kaa halus randomit yhteiskuvaan, tät on tapahtunu nyt jo niin usein et mietitää vakavast et tehään siit rahastusbisnes. Kaiken kaikkiaan melkonen yö. Taas kerran.

Sit pakko mainita kuin mulle alkuviikost soitteli joku mies valehtelematta 20-30 kertaa vuorokauden sisällä. Kerran sen kaa puhuinkii mut en oikeen saanu mitää selvää ja se oli jotenkii tosi hämärä puhelu.. Sanoin sit et tekstais jos on jotain tärkeetä. Koska kai sil on joku hätänä ku tollasel vakaumuksel yrittää tavottaa?? Mut se vaan jatko soitteluja, kaikkin vuorokauden aikoina. Luokittelin sen ihme stalkkeriks. Sit kerran pyysin yht luokkalaist jätkää vastaamaan, eikä sekää oikeen mitään saanu irti paitsi sano että se oli INTIALAINEN – eli nyt niillä on jo mun numerokii!!!! Ja mä en oo kyllä tietääkseni kellekään numeroani antanu. Baaris en ees vois antaa koska alkoholin vaikutuksen alasena mä en sitä koskaan muista. No mut lopettipahan sit soittelut sen jälkeen. Ei siis vissii ollukaa mitään nii elämää suurempaa. Ehkä se pelästy tätä mun mahdollista poikaystävää/veljeä/isää. Kiitos siis mun kaverille. 

Ja sit jotain omituista on että mulla tuntuu olevan oma fanityttöryhmä koululla. Ekalla kerralla kun ne tuli juttelee nii se oli sisällöltään lähinnä tämmöstä: ”Hei saadaanko jutella sulle kun ollaan jo kauan haluttu mut ei olla koskaan uskallettu ja sä istut täs yksin ja saadaanko istuu tähän ootko varma ettei häiritä vitsi sä oot kaunis mistä sä oot ootko sä naimisissa häiritseekö sua että mä kysyn tollasta ah sul on kauniit silmät voinko mä kutsua sua mun kaveriks ootko varma ettei häiritä hei kiitos hirveesti että saatiin puhua sulle kiitos paljon okei pitääkö sun mennä kiitos ja ihanaa päivää nähdään…” Että. Niin. Seuraaval kerral ne pahotteli ettei ne voinu pitää mulle seuraa koska niitten oli pakko mennä luennolle ja ne oikeest oli tosi pahoillaan siinä, mut että niitten oli Pakko mennä. Ja kerran ne halus yhteiskuvaan mun kanssa. Mitä täällä tapahtuu?? Tosin mulla on pien veikkaus että kaks niistä voi hyvinkii olla intialaistaustasia, joka selittäis paljon. Ja sit taas ei selittäis mitään. Omituista, omituista elämää. Suomes varmaan tulee pahin kulttuurishokki kun ketään ei enää kiinnosta mun olemassaolo niin ku täällä :P Toisaalta se on myös erittäin tervetullutta.

Okei ehkä siinä tarpeeks ajatuksia tält erää, mä voisin jatkaa ns. turhaa päivääni vaik leffan ääres. Maanantai tulee kyl ihan liian pian. Kuten aina. Paitsi kahen viikon päästä kun lennetään Krabille!! Jeejee. :)

Bishan park