Yö- ja hostellielämän riemuja

Noh niin, eihän täs auta ku kertoo perjantai-illasta, oli meinaa taas suht ok yö. Iltahan siis alko perus perjantaimeiningeissä eli käytiin hakemassa jokaviikkoinen annos sivistystä (vai miten se meni) kiinalaisen orkesterin konsertista. Sivistyksen linjaa jatkettiin Clarke Quayn sillalla, jossa maistelin ensimmäistä kertaa Filippiiniläistä Colt 45-olutta. Ja mitäs sanoinkaa aikasemmin siitä vieraslistasta? No, O sai viestii meijän yhteiselt baarikaverilt joka tavattii joskus alkuaikoina Zircassa, ja se lupas suhteidensa avulla hommata meijät sisään. Tadaa, mission accomplished.  Ihan ilman yritystä. MUTTA ei siinä vielä kaikki. Siinä kun mä hörpin oluttani (ja aloin jo päästä hyvään fiilikseen koska jostain syystä kalja tekee mut onnelliseks. Maistuu pahalta, mutta tekee onnelliseks) ja O veti siideriään niin joku pieni, söpö, mun arviolta 15-v. poika lähestyy meitä. Rupee sit kyselee että mitä ollaan tekemässä ja btw ollaanko 18. Me molemmat jo oletetaan että se haluu pyrkii baariin meijän avulla, kunnes se kysyy että halutaanko Atticaan ilmatteks sisään. Siel on kuulemma liikaa miehiä suhteessa naisiin ja saatais ilmast juotavaaki. Okei eli ilmeisest poika oli vanhempi ku 15 ja töissä Atticassa. Mut ei ois päälle päin arvannu. No, meijän ei tarvinnu kauaa miettiä, etenkää sillon kun se palas uudellee juttelee ja lupas meille vodkaa kun kuuli et ollaan Suomesta. Mutta siinäpä poika teki virheen, jota varmasti katu. Koska kun suomalaiselle lupaa ilmasta vodkaa (tai mitä tahansa viinaa yleensäki) niin siitä lupauksesta ei hevillä luisteta. Eikä millään muullaka genrellä.
Okei long story short, tää Lew-jäbä joutu näkee aika paljon vaivaa meijän drinkkien eteen, ja jossain vaihees meit jo kävi säälittää poikaparka niin et sanottiin et unohtais koko jutun. Mut ei suostunu, ja lopulta saatiinki rivi juomia. Ja oli muuten oikeessa, paikal oli suhteellisen paljon urospuolista väkeä. Ja hauskaa porukkaa muutenki ja mähän olin iteki aivan liekeissä aina viiden pilkkuun saakka. Pian sen jälkeen  muuten ku oltii vodkamme saatu juotuu ja lähetty dominoimaa tanssilattiaa nii jotkuu randomit pyys meijät privaattisohvakkeelleen (joka oli periaattees tanssilattian yhteydes) jossa oli pari jätti vodkapulloo ja armeija redbulleja. Ja siitä ne sit tarjos meille juomii koko loppu yön. Ihan huippuu porukkaa ja huikeeta menoa. Vähän ennen pilkkuu muuten ilmesty tyyppi joka yritti tehä vaikutuksen ripustamalla redbull-tölkin roikkumaan huulensa läpi (sil ilmeisesti oli lävärin reikä siinä). Voin kertoo ettei tehny suurta vaikutusta. Näytti vielä ihmettelevän.

 Huhhuh, semmonen tarina tällä kertaa. Täshän meinaa jo liikaaki tottua tähän VIP-kohteluun. Mut tääl ois bilettäminen muuten niin helvetin kallista että ei voi olla ku onnellinen ja oottaa mielenkiinnol tulevii iltoja. Toistaseks tunnutaan osaavan tää homma, mut katotaan kuin kauan jatkuu.

Okei ja sit aivan toiseen aiheeseen. Meinaa pakko avautua vähän meijän kämppiksistä. Joita on siis 4 kiinalaist tyttöä. Ja ah ne on todellinen ilo sielulle. Etenkii tykkään että ne huutaa ja tömistelee myöhään iltasin läpsyttimillään edestakasin kämpässä (siis oikeest ne on suht pienii tyttöjä, miten niist ees voi lähtee niin painava ääni??). Sit tietty arvostan että aamusin huudattavat Gangnam-stylea, paremmin ei aamu vois alkaa (Tiiän pari luokkalaist jotka on samaa mieltä, ainaki laivalla). Mut Kaikkein Eniten tykkään siitä, kuinka aineki yks niistä saa päivittäin itkukiljuraivareita ja oikeest kuulostaa ku se olis pahojen henkien riivaama ja me mietitää et soitetaanko poliisit, lääkärit vai manaaja. Ilo sielulle, kuten sanoin.

Enkä oo vissii pahemmin aikasemmin kertonu tästä meijän asuinalueesta. No, tää Mount Vernon on tunnettu siitä ettei täällä oo käytännössä mitään muuta ku hautausmaa ja krematorio. Ei se tosin pidän aivan paikkaansa, koska meitä vastapäätä on tosiaan jonkiilainen poliisikoululinnotus, johon on lennätetty väkee Nepalista ja ne on niinku tässä maassa alansa pätevimpiä. Että aineki pitäs olla turvallinen olo… Paitsi että. Välillä öisin herää ammuskeluihin ja pelästyy ennenkö tajuaa toivoa että ne on vaan jotain ampumaharjotuksia. Tai sit niinku oon pari kertaa heränny johkii yliäänikoneeseen, siis en tosiaanka tiiä mikä se on, mutta kun sikeest unest herää siihen nii kerran olin aivan varma että se on joku ydinpommikone joka lentää kohti ja mietin vaan että tässä se nyt sit oli, nyt mä kuolen. Jossain vaihees sit tajusin et ehkä se oliki vaan joku poliisijuttu. Mut se ääni oli aika kammottava. Tosin ei niin kammottava ees ku toinen ääni mikä sielt kuuluu, Aivan liian usein. Nimittäin nää kokelaat on tuonu perheensä mukanaan, eli myös lapsensa eli siellä linnotuksen sisällä on niille koulu. Ja täs koulussa on aamusin aamunavaus, siinä seiskan ja kasin välillä. Ja tää aamunavaus tietty kuulutetaan täysiä kaiuttimista, niin että silt ei voi välttyä tien toisella puolella nukkuvat viattomat, väsyneet opiskelijat. Mut pahinta siinä on se ääni. Hmm okei kuvitelkaa joku kauhuleffa jossa porukka on pistetty saarelle ja sit kaiuttimist kuuluu semmoi psykopaattinaisääni, semmonen tekoilonen ja jotenkii niinku ei ollenkaa ihmismäinen. Ja se sit sanoo kuin ne aikoo kaikki kuolla yks kerrallaan. No, tää on sellanen ääni. Tosin ei se aivan noin sano. Mut yhtä hyvin vois sanoa. Että fucking good morning to you too.

Okei juu eli en ihan oo tän hostellin suurin fani, enkä oo viel ees kertonu ruokailuist. Enkä nyt taidakaan. Mut on täs edelleen hyvät puolensa, pakko itteäänki viel muistuttaa: on siisti, ei oo torakoita eikä muitakaan vastaavia. Okei yks lisko asuu mein sohvan alla mut se on ihan ok kaveri. Sähköt ei oo pahemmin katkeillu vähään aikaan. Kuntosali on pien, mutta olemassa. Keittäjämiehet on kavereit, vaik mun lemppari lähtikii. Mrt-asema on lähellä. Ai nii ja täs on vieres kans SPCA eli eläintensuojeluyhdistys. Koirat välil haukkuu öisin mut ei se oikeest haittaa. Joku kerta käyn viel sisällä, pelkään vaan et haluun viedä ne kaikki mukanani kotia. Pienii vierotusoireita mun omasta koirasta… No mut niin, on tää vissii ihan ok paikka asua. 5kk. Ja joulukuus pääsee kolmeks viikkoo pois. Mikä on muuten jo kolmen viikon päästä! Loma siis. Joulukuu jo lähempänä. Aikamoista. Hirveen äkkii menee aika, ja kohtahan pitää jo palata Suomeen :o Mut sillon on melkeen koko talvi ohi jo. Tääl on parin päivän ollu vaan about 25 astetta ja se on tuntunu kylmältä! Ihan kananlihalla oon ollu. Vuos sit vannoin etten enää ikin vietä koko talvea Suomessa, ja must vähän tuntuu et aion pitää sen lupauksen. Ei oo mua varten se. Mut tiiättekös mikä on mua varten? Nukkuminen. Nukkuminen on tosi jees. Jotenpa ryhdyn siihen nyt heti.