Random otteita ekoista viikoista

Suomessa sataa lunta. Täällä ei sada lunta. Täällä ei edes sada vettä. Mutta täällä on 34 astetta lämpöä. Ah onnea. Ja hei, toteen tässä että täälhän on jo kulunu 2 viikkoa. Sinä aikana...

-Oon käyttäny Suuren Määrän rahaa, en vaan tiedä mihin. Ruokaan? MRT:hen? Niihin varmaan enimmäkseen.

-Oon käyny kerran rannalla

-Oon polttanu itteni rannalla

-Oon syöny sellasta settiä mitä en olis aikasemmin syöny ku ase ohimolla (jos silloinkaan)  Mm. kananvarvasta.

-Oon saanu paljon uusia kavereita koulusta

-Oon todennu että koululla mut tuntee jo useempi sata oppilasta – ite tunnistan ehkä parikymmentä.

-Oon tutustunu luontoon vaellellen monissa puistoissa

-Oon joutunu apinahyökkäyken uhriksi (ne vei mun mehutölkin :( )

-Oon purkanu matkalaukkuni puoliksi

-Oon todennu että tässä maassa ei oo tarpeeks isoja kenkiä mulle. Onneks toin Monet mukanani.

-Oon käyttäny aineki parikymmentä laastaria kenkien aiheuttamiin hiertymiin

-Mun polvet on parantunu, mutta arvet varmaan jää*

-Mulla on ollu neljä intialaista stalkkeria**

-Mua on luultu saksalaiseks, britiks, aussiks ja uusseelantilaiseks

-Oon ruskettunu, ja silti koulukaverit ihmettelee kuinka vaalea mä olen (??)

-Oon käyny leffassa kattomassa Hit and Runin

-Oon käyny yöelämässä kolme kertaa (vaan!!)

-Oon käyny kuntosalilla (kerran)

-Oon melkein aiheuttanu baaritappelun

-Oon kiljunu liskoille, sammakoille ja apinoille

-En oo kastunu sateessa kertaakaan

-Mun ikävä Ausseihin on vaan kasvanu

-Ikävää Suomeen ei oo tullu, mutta monia ihmisiä oon silti ikävöiny

-Oon nähny harvinaisen outoja unia, lähes joka yö

-Mun käsitys näiden lainkuuliaisuudesta on pikkuhiljaa romuttunu, kun oon nähny porukan mm. sylkevän, menevän kadun yli ilman suojatietä, syövän junassa ja nojaavan junanoviin

-Oon melkein kattonu koko Mentalistin ekan tuotantokauden

-Oon todennu että junaan kannattaa ottaa kirja mukaan tai muuten on liikaa aikaa ajatella asioita mitä ei halua ajatella

-Oon ilmottautunu tankotanssikurssille(!!)

*Polvi-juttu oli siis se, kun puoltoist viikkoa ennen lähtöä sattui pieni pyöräilyonnettomuus aamuviiden aikaan Jyväskylän torilla, jonka seurauksena menin kaverin luo kotia hysteerisesti itkien/nauraen naama kyynelissä ja jalat veressä. Sit en pystynykä muutamaan päivään kunnolla kävelee. Ja pelotti et Singaporen ilmastossa haavat sais jonkuu kunnon tulehduksen. Apteekkarin täti sit onneks anto apuja, ja oli paljon sympaattisempi ku esim. oma äitini, joka sanoi quote ”Ihan niinku olisit tahallas tuon taas itelles aiheuttanu, kun minähän nimenomaan kielsin rymyämästä!”. Kyllä, siis mähän nimenomaan kovastiki halusin tutustua siihen torin kivetykseen ja ottaa vielä niskaani kaks pyörää ja kaverin.. Oli se kaikki kipu sen arvosta, varsinkii ku sillä sit vielä sain ärsytettyä sua! Huoh. Ja viimeks tosiaan ennen USAan lähtöä onnistuin venäyttämään peukaloni aika pahasti, josta äiti sit kans suuttu. Koska sehän vaikutti siihen öööö miten? Haluisin vielä sanoa että kummallakaan tapauksellahan ei sit ollu mitään tekemistä alkoholin kanssa. Mitään en ainakaan myönnä, ja se riittänee. Mysteeriks jäi kuitenkii se, että miten onnistuin kaatumaan niin, että tulin molemmat polvet edellä pyörästä alas, mutta mihinkää muualle ei sattunu? Esim. käsillä en ottanu vastaan. Sitä tuskin voi kukaan tietää. 

**Ja voi helvetti noita intialaismiehiä. Niillä on joku juttu muhun näemmä. O sanoki ettei mun kannata ikinä mennä Intiaan tai ne pistää mut johkuu temppeliin eikä päästä pois. Enkä kyllä uskaltaiska mennä. En täälläkä mee Little Indiaan yksin. Kun ne jo lähtee seuraamaan esim. junasta sillonki ku meitä on kaks. Tarviisin jonkuu bodyguardin ilmeisesti. En vaan ymmärrä, kun en mä oo blondi enkä mitää. Joku siin sit vissii vaan on. Itse asias muistan nyt kuinka kolme vuotta sit ausseissa oli kaks intialaispoikaa työkavereina, ja ne aina halus väkisin kantaa mun painavan laukun yms. Mulla oli kuulemma vastustamattomat koiranpentusilmät (???). Ehkä se on sitte se. Mut pelottaviks ne täällä meinaa käydä. Täst lähin on aina successful night out jos ei oo yhtään intialaisstalkkeria tarttunu mukaan. 

Mutta tost yöelämästä pakko kertoa. Mä meinaa rakastuin. Rakastuin täysin. Paikkaan nimeltä Clarke Quay. Se on semmonen suurimmaks osaks katettu alue, joka on täynnä baareja ja yökerhoja ja ravintoloita ja pihal vaan kuuluu musa katusoittajilta ja live-artisteilta pikkukuppiloista ja klubejen sisältä ja AH se on upee paikka. Etenkii keskiviikkosin, jollon naiset tosiaan pääsee kaikkialle maksutta ja ilmast juotavaa on enemmän ku mitä pystyy millään juomaan. Varsinkii eka kerta CQ:ssa oli upee. Sitä ees kunnolla ekasta baarista päässy ulos kun jo houkuteltii seuraavaan paikkaan seuraaville ilmasille juomille. Ja niin, samalla ku naisille on tällanen kohtelu nii miehet maksaa osaan paikoista melki 30 dollaria ja saa ehkä kaks juomaa. Hymps :D Upee maa tää. Lauantai-iltana meki kyl jouduttii maksaa sisään (mut ei enää ens kerralla ku löyty jo suhteita nii et päästää vieraslistalle), mut sit löydettii uusii kavereita ja jossain vaihees päädyttii backstagelle vai mihin lie. Mut se on kyl ongelma näitten klubeilla et ne on aivan liian täynnä mun makuun. Ei mahu liikkuu tai tanssii tai mitään kunnolla. Mutta kun on tarpeeks viinaa veressä nii ei se kohta enää haittaa. Ekan keskiviikon jälkeen opin kyl onneks, että ei sitä kaikkea tarvii juoda kun viikon päästä on taas sama setti. Että voi ottaa ihan rauhassa vaan. 

Kuvatuksia. Bloggeri ei tajua laittaa pystysuoraan :/ Joten venytelkäähän sitä kaulaanne : >

Sentosan biitsiä

Botanic Gardens'eista

Tämä fakta yllätti: julkisilla paikoilla juominen Ei ole kiellettyä! Tai näin meille on väitetty... Tämä kuva CQ:n sillalta, johon porukka kerääntyy pulloineen ennen baareihin siirtymistä. Siellä siis myös me!

Tässä toinen niistä pirun lähettiläistä, jotka vei mun mehun >:( Tietty jos olis aikasemmin lukenu ton alemman tekstin niin olis ehkä osannu toimia erilailla.. Tosin taitaa olla niin huono kuvanlaatu tässä ettei tuota pysty lukemaan.. Mutta joka tapauksessa siinä Ei käsketty kiljua ja jäädä kuvaamaan..

Näitä virallisia Merlioneita on Singaporessa yhteensä 5. Tullu vastaan jo 3. Kuvassa ollaan Mt Faberin huipulla, kolmen tunnin kävelylenkin päätteeksi.

Palkinto edellämainitusta kävelylenkistä.

Näin siisti raidi olis maksanu yli 20, joten köyhinä opiskeljoina tyydyttiin (ilmasiin) portaisiin.

Samurai beef burger, uuuh. Eka kosketus Singaporelaiseen mäkkiin!