Ajatustenlentoa ennen varsinaista lentoa

Keskiviikko 10.10. klo 22:15 Helsinki-Vantaa lentoasemalla, pari tuntia lähtöön

Okei, tähän sitä on siis tultu. En tiiä onko tää vihdoinkin vai nyt jo. Mutta tässä ollaan. Ja tiiän että edellinen kirjotus saatto sisältää pienen negatiivisen vivahteen, mutta totuus on että oonhan mä aivan innoissani lähössä. Mutta pikkasen myös hirvittää, myönnetään. Mut kivastihan tää on toistaseks jo menny. Bussimatka Lahest asemalle meni nopee kun erään ihanan kanssa juteltiin koko matkan ajan. Portille pääsin ehkä ennätysajassa (vaikka vähän aikaa yksinäni harhailin ja fiilistelin Whitesnake’in Here I Go Again –biisiä) ja tässä sitä aikaa sit nyt on tuhlattavana. Puran siis jännitystä näppäimistööni. Väsyttäis kyllä jo, mutta katoin etukäteen et lennol näytetään 6 sellast leffaa jotka haluun nähä. Eli ei auta ku pysyy hereillä. Nyt mun viereen istu hassu mies. Tais kattoo mun paitaa – Turtels-paita for good luck. Äiti vähän ihmetteli, luuli että ”laittaisin jotain naisellisempaa päälle”. Jaaha. No mutta kun Turtles. Paras asu kyllä missä oon matkustanu oli Chicagosta Los Angelesiin tossa about kuukaus sitten, kun oli paita jossa lukee ”Shh… This is my hangover shirt.” Ikinä en oo saanu niin ystävällistä palvelua! Ja sain olla aivan niin hukassa ja hidas ku miltä musta tuntu, koska kaikki ymmärs eikä vaan pitäny mua täysin vajakkina. Tosin olis ne ehkä senki ymmärtäny. Mutta siis viime aikoina on tullu matkustelua sen verran että tän pitäs mennä täysin rutiinista.

Muistan kyl ekat kerrat ku täysin yksinäni piti selvitä. Ihan eka kerta oli lento Sydneystä Cairnsiin, eli ei mikään mahdoton ponnistus, mutta silti onnistuin kadottamaan ajantajun ja onnellisesti ryystin pirtelöä siin vaiheessa ku mun lennon viimesest kuulutukset tuli. Vihdoin sit tajusin että täähän koskee mua ja juoksuaskelin riensin portilleni. Toka kerta oli sit heti kun Sydneystä lähin Suomea kohti ja välietappina oli mikäpä muukaan kuin Singapore. Joku neljä tuntia aikaa ja mähän sit kuvittelin parkkeeraavani siihen aivan portin viereen. Siinä sit kulutin aikani hyödyllisesti eli pasianssia koneella pelaten, kunnes aattelin että nythän jo pitäs koneeseen nousta ja lähin muka portille. Mutta hups sehän olikii jossain kilometrien päässä, ja taas viimesenä koneeseen puuskutin. Mutta en sentää myöhästyny, eli happy ending ja näiden jälkeen onki sit aina menny putkeen. Eiköhän tääki, kun ei kerta ees vaihtoa ole. Ja nyt jo oon löytäny oikeen portin. Success, sanoisinko.

Mutta hei, pitäsköhän sit vähän kelailla että miks tuon Singaporen sit ylipäätään valitsin. Eiköhän kaikki oo selitetty sillä, että siellä ei oo talvea. Talvi on vaan jotain kamalaa. Aina iskee masennus ja tulee sellanen kylmyys luihin ja ytimiin et luulen etten tunne lämpöä enää ikinä. Lisäks näyttäähän se hyvältä CV’ssä, varsinkin kun liiketaloutta lukee ja sehän on semmonen rahamaailman keskus. Ja puhuvat jopa englantia, tai jotain mikä on hyvin lähellä sitä. Ja kooltaanhan se on sekä iso että pieni, mutta vaikka eksysinki (jonka aion tehä ja monta kertaa päivässä/tunnissa) niin Kauheen kauas en ehi ennenkö tulee Malesian raja tai meri vastaan. Ja siit pääsee myös kivasti seikkailee muihin Aasian maihin, kunhan ekana löydän matkaseuran. Minkä varmasti löydän.

Että jotain tämmösiä mietteitä oli mielessä, ja nyt sitä ollaan jo melkein siellä. Lennot varasin jo kesän alussa ku halvalla sain, ennenkö oli Singaporen päästä ees tullu varmistusta että ne mut sinne haluaa vaivoikseen. Mutta sittenhän ne alkoki pommittaa vaikka millä sähköposteilla, ja mä olin vähän pulassa niitten kanssa koska itsehän vietin Suurta Rappiokesää Jenkeissä. Tosin kävin mä siellä sentään töissä, mutta kun työajat oli kahesta kymppiin ja sit alettii ryyppää ja puol kahelta päivällä heräs ja siit töihin ja siit taas ryyppää.. Get the picture? :D Okei pientä liiottelua, ensinnäkä en ees todellaka juonu joka ilta. Mutta melko usein. Liian usein. Ja joka tapauksessa sitä oli aivan pihalla todellisesta maailmasta kun siellä asu. Niin Singaporen virallisest monisivuset lomakkeet tuntu välillä aivan ylitsepääsemättömiltä, ja pari tuliki myöhässä lähetettyä.. Mutta tulipa silti. Aineki toivon etten mitään mahottoman tärkeetä unohtanu. Suomessa sit tein sellasia matkavalmisteluja kuten esimerkiks värjäytin tukkaani raitoja jotta ottais auringon paremmin vastaan, sekä otin varmuuskopion Simeistäni. Pakkaus oli sit oma operaationsa, ja tossa just punnittiin että 23,5kg sitä lopulta tuli. Melkein ei ees menny rajan yli! Nyt joku välkky siellä miettii että hohhoh typerä nainen, etkö muka meinannu sieltä mitään ostaa täh? No kuule meinasinpa hyvinkin. Tässä on nimittäin sellanen peliliike kyseessä, että aion lentopisteillä tuoda toisen, 23kg:n laukun tullessani, täynnä uutta tavaraa. Oon meinaa sellanen lentohaukka ollu että pisteitäki on jopa kertyny. Että näin matkustaa ammattilaiset. …Tai sit ne vaan ottais jo mennessä älykkään määrän tavaraa. Mutta musta tääki on aivan hyvä vaihtoehto. Okei nyt evästauko, äiti pakkas mukaan vesimelonia ja viinirypäleitä. Seuraavan kerran taidanki sit kirjotella paikanpäältä. Huhhuh. 

Tähän loppuun kuitenki hienon biisin sanoitukset, koska ne kuvaa mun fiilistä lähes täydellisesti. Voitte kans fiilistellä omalta levyltänne, ja jos on niin nolo tapaus ettei TikTakin levyä muka löydy mistään kätköistä, esim. tyynyn alta, niin youtuubi auttaa varmasti.

Sä kysyt miksi lähden
enkä pysty vastaamaan
en kai mä oo paha jos vain rakastan elämää

Mä kyyneleesi kuivaan, mutten kadu kuitenkaan ja toivon
et itsekin vielä sen voit ymmärtää

Mä tahdon jotain muuta
jotain suurempaa
tahdon nähdä kaiken ja oon valmis maksamaan
tuntemaan sateen ja tuulen ja auringon

Mä tahdon jotain muuta, ei tarvii odottaa
jos joskus palaan ovelles voit tehdä mitä vaan
mut nyt pakko mennä kun on sydän on levoton

On teitä täynnä maailma ja täynnä ihmisiä tiet

kuin lehtiä tuulessa uneksijan kerätä
Mä tahdon lentää kauas, syviin vesiin sukeltaa
etsiä vaikka en mitään mä löytäisikään.