Kivoja pikku ajatuksenpalleroita ennen matkaa

Sunnuntai 7.10.2012, lapsuudenkoti, Lahti

Blogin ensimmäinen lause on yllättävän vaikee keksiä. Mutta siinä se nyt sitten tuli. Varmasti huomaa myös että blogin nimeämiselle on uhrattu paljon aikaa. Tän tekstin otsikosta puhumattakaan. Mutta tästä sulavasti siirrytään olennaiseen, eli miksi ihmeessä päätin alkaa jakaa suuria ajatuksiani koko world wide webille. No siis yksinkertaisesti jotta voisin tuoda helpotusta ystävieni riipivään eroahdistukseen (heidän pyynnöstään) jakamalla kokemuksiani ja ajatuksiani sillä välin kun oon opiskelijavaihdossa Singaporessa puolen vuoden ajan. (Kirjotin muuten ensin Singaporissa. Ha, vitun pori.) Voin muuten jo heti alkuun kertoa, että tästä tuskin tulee mikään perinteinen matkakertomus, mutta toisaalta mikä se sellanen ees on. Joka tapauksessa suunnitelmana on kirjotella sillon kun siltä tuntuu ja mitä sillä hetkellä sit sattuukaan mielessä tuntumaan, tajunnanvirta tyyliin. Eli rehellisesti sanottuna en aio pysähtyä miettimään että kiinnostaakohan tää mun hyttysenpisto/kevätkääryle/lapsuuden lemmikkikastemato ketään oikeesti. Onneks tiiän kuitenki että mua on siunattu muutamalla niin ihanalla (ja hölmöllä) kaverilla, että tiiän niitten lukevan onnellisena oikeestaanpa mitä vaan mitä mä tarinoin. Love you all <3 Ja sit on tietty ne n –määrä stalkkeria, joiden hommaa tää helpottaa huomattavasti. Vieraskielisille sit vaan onnea Google Translaten kanssa. Terveiset mm. Jenkkilään sekä Turkkiin. 

No jopas oon varmasti antanu hyvän ensivaikutelman niille onnekkaille, jotka tälle sivulle erehtyi. Joten eiköhän jatketa, kun vauhdissa ollaan. Nimittäin tässä 3 päivää ennen matkanalkua on hyvä ruveta tosissaan miettimään, että mihis sitä nyt ollaan tällä kertaa päätä tunkemassa. Singaporeen, kaikesta päätellen. Siis Aasiaan. Joka ei sinänsä oo mun koko 21,5 kunnioitettavan ikävuoden aikana mitenkään erityisesti kiinnostanu. Enhän oo siellä käynykää ku lentokentällä vähän tsippailemassa, matkalla Ausseihin ja takas. No mikäs siinä, eipä se kulttuuri onneks paljoa poikkea tästä suomalaisesta, vai mitä.

Siis Singapore, jossa ruokavalio muodostuu pääasiassa kasviksista sekä merensisälmyksistä. Niin mitkäs olikaan ne kaks ruokajuttua mitä mä En Voi Sietää? Voin kertoo että vastaus ei oo suklaa ja makaroni. Mutta ah tuo Singapore, jossa naisten keskipituus on 160cm ja miesten 170cm. Itsehän olen 177cm. Ja nainen. (Jollakin saatto se vielä olla epäselvää.) Eli soluttaudun sekaan oiiiikein mukavasti, ja potentiaalisia aviomiesehdokkaitaki pyörii ympärillä kuin Lumikilla kääpiöitä. Ja jos ei muuta pyöri, nii hyttysiä aineki, jotka voi levittää vaikka mitä kivaa hitaasti tappavaa tautia. Tosin niidenki hyökkäystä ennen todennäkösesti ennättää virkavalta kimppuun, maassa jossa kiellettyä on mm. purkka ja sylkeminen sekä Kotonaan Alasti Kävely. Kyllä, luit oikein. Oon niin pulassa. Kaiken lisäks mun majotuksessa on 24/7 vartiointi. Ensin luulin että sillä estetään asiattomien pääsy sisälle, mutta sitten tajusinki että nehän varmast vahtiiki mua siellä huoneessani! Iso veli valvoo. Voi luoja. Toivottavasti mun lähde oli väärässä tosta nudena hengailusta. Jota siis en muuten toki harrastais, mutta nyt ku kielletään… Ja vaikkei mua siitä saatais kiinni ja sakotettais/heitettäis putkaan (ja kuolemanrangaistushan on myös tietty voimissaan) niin se on pitkä lista mistä muusta voi lain kova koura kurittaa. Äiti jo varotti etten vaan tönis ketään vahingossa esim. metrossa, etteivät siitä innostu ja rupee korvauksia vaatimaan. Voin jo niin kuvitella kuinka vähäse käännähdän ja mun valtaisa äsä kolkkaa vähintäänki mummon ja kolme lapsenlasta maahan. Puhumattakaa seksuaalisest häirinnästä, josta voi joutuu kepiniskuille…  Vähän käsi hipasee vääriä nurkkia ja taas sitä mennään… 

Okei en tiiä kuinka liioteltuja mun kauhukuvat on, jos ees ovat liioteltuja. Mutta täytyy lohduttautua sillä että vuos sitte sinne läks meijän koulusta (joka on btw Jyväskylän Ammattikorkee) neljä urosta ja ne tais kaikki palata ihan kunnossa. Kai. Oletan. Ja mulla nyt vaan on tapana pärjätä.